Pehmein askelin

Tämänkertainen Kotiseutu-uutisten teemanumero antaa perustellun syyn tarkastella ikääntyvien ihmisten asioita ja asemaa Liperissä ja Rääkkylässä. Toinen hyvä perustelu on oma sijoittuminen ikäportaikossa. Eläkekynnys on ylitetty jo aikoja sitten, mutta nyt ollaan siirtymässä siihen sarjaan ihan oikeasti, tarkemmin sanottuna Seniorineuvolan ylemmälle portaalle.

Tämä sarja on erityisesti pienehköissä kunnissa kasvava, uudenlaista suhtautumista ja kokonaisuutena myös varoja vaativa osa rakennetta. Suuret ikäluokat ovat työnsä tehneet ja veronsa maksaneet; nyt on sitten uuden elämänvaiheen vuoro.

Liperi ja Rääkkylä ansaitsevat molemmat tunnustusta suhtautumisestaan ja toimintamallien hakemisesta ikäihmisten uudessa elämänvaiheessa . Valtakunnallisesti on ollut esillä aivan riittävästi, näinä päivinäkin, kielteistä julkisuutta ikääntyvän, kasvavaa huolenpitoa tarvitsevan sukupolven kohtelusta. Ei ole yhteiskunnankaan edun mukaista, jos ikääntyvän väestönosa kohtelu saa laajemmin kielteisen leiman.

Liperissä on nyt aivan uutena avauksena seniorineuvola, Rääkkylässä kehitellään Mummolaa. Molemmat ansaitsevat täyden kannustuksen ja niistä tullaan ottamaan vielä oppia. Rääkkylälle hanke onnistuessaan voisi olla merkittävä voimavara ja tuoda asukkaita myös oman pitäjän ulkopuolelta. Liperissä palveluja ja ikäihmisiä kokoava seniorineuvola tuntuu oivallukselta, johon ei voi olla tarttumatta. Neuvola on ulotettu kiertävänä kaikkiin taajamiin ja se kutsuu tasapuolisesti kaikkia ikääntyviä kuntalaisia yhteen, hyötymään sen annista.

Viime vuosien suuntaus laitoksista koteihin lienee toteutunut kohtuullisen hyvin. Koti on ikääntyvälle ilman muuta paras paikka, ja siitä vähänkin kunnossa olevat haluavat pitää kiinni. Siinä vaiheessa, kun voimat alkavat ehtyä ja suuntavaisto heiketä, tarvitaan sitten arviointia ja tukevia ratkaisuja. Muutoksen myötä myös vaativuustaso kotihoitoa kohtaan kasvaa. Monelle se voi olla jopa ainoa kosketus ympäristöön. Vanhempi väestö on vapaampi ja herkempi uusille vaikutteille.

Arvoonsa on nousemassa myös uudenlaisen sisällön puhaltaminen ikääntyvien ajankäyttöön. Palvelut, joissa seniorit eivät tunne vain oleskelevansa asuinympäristöässään, vaan olevansa osa elämää ja tapahtumia, on tavoittelemisen arvoinen. Yhteinen tekeminen on avainsana laitoksissa.

Tämän päivän hoitotyössä ovat arjen sankareita omaishoitajat, jotka huolehtivat läheisistään ikään katsomatta. Heidän työnsä ammattilaisten rinnalla on korvaamaton. Hyvitys uhratusta ajasta ja voimavaroista on pikku hiljaa parantunut, mutta korvauksen tulisi olla kaikille tasapuolinen, toki työn vaativuus huomioiden. Se tarkoittaisi omaishoidon tuen siirtämistä tulevan soten yhteydessä vvaltakunnallisesti Kelan hoidettavaksi.

Molemmat kunnat ovat olleet aktiivisia ja ennakkoluulottomia terveyspalvelujensa kehittämisessä kaikissa ikäryhmissä. Aina ja kaikessa ei ole kyse rahasta, vaan usein myös halusta ja oivaltamisesta.

Jaa:

Facebook