Kesäkissa karkaa Joensuuhun
Koulut alkavat, jotkut taas valmistautuvat vasta viettämään kesälomaansa. Toimituksen kesäkissaa eli kesätoimittajaa ei viskata villiin luontoon, vaan hän siirtyy lennossa työstä toiseen. Toimituksen hyörinä vaihtuu jälleen luokkahuoneen hulinaksi, kun alamme maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa kesän jälkeen palautella mieliin verbityyppejä ja suomen kielen sanastoa.
Loman nimi tulee tänä vuonna olemaan äitiysloma, mutta vaikka kesä kului työskennellessä, olo on virkeä. Työ kesätoimittajana tarjosi mukavaa vaihtelua ja uutta ajateltavaa, joten aivot ovat täydessä toimintakunnossa ilman normaalia lomaltapaluusähläystä.
Kesän myötä Liperi ja Rääkkylä ovat tulleet tutummiksi. Nyt tiedän esimerkiksi, mikä on Tähkä, kuinka iso tapahtuma Kihaus onkaan ja mitkä ovat vaikkapa Kuoringan erityispiirteet. Töissä pääsi tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä ja seuraamaan kiinnostavia tapahtumia. Aikoinaan Heinäveden kesätoimittajavuosilta mukaan tarttui vesijuoksu – tein juttua kanavassa juoksevista rouvista ja lähdin paikalta juoksuvyön kanssa. Kotiseutu-uutisten juttukeikkojen innoittamana olen vakaasti päättänyt ainakin kokeilla kuntosuunnistusta ja lavatansseja, kunhan raskausmaha ei ole enää tiellä.
Joskus puhutaan, että kesä-Suomessa juttuaiheet ovat vähissä, kun ihmiset lomailevat. Ei kuitenkaan Liperissä ja Rääkkylässä, päinvastoin. Lehti täyttyi joka viikko ilman ongelmia. Tapahtumia ja uusia juttuja riittää. Liperi seuraa minua myös Joensuuhun: täällä esimerkiksi vasta harjoitellaan sähköistä hoitoaikojen leimausta, mikä taas Liperissä on ollut käytössä jo pitkään. ”Lapsenhakukellokortin” lisäksi haastetta syksyyni tuo sähköinen päivähoitoaikojen varaussysteemi, joka onneksi kuitenkin vaikuttaa ihan loogiselta ja näppärältä.
Olen ehdottomasti syksyihminen. Viettäisin kaiken vapaa-aikani marjapuskissa kykkimässä, jos vain mahdollista. Tänä vuonna on ollut tuskallista odottaa mustikoiden kypsymistä, koska sato on ollut myöhässä. Onneksi mättäät pikkuhiljaa alkavat sinertää ja saa kaivaa poimurinsa esille. Kumisaappailla varustautuneena ja Offilla höystettynä pääsen vihdoinkin lempiharrastukseni pariin.
Syksyllä sitä on muutenkin täynnä virtaa. Selailee seutuopiston opasta ja miettii, mille kurssille ilmoittautuisi. Muutama vuosi sitten kävin joogakurssilla. Kurssikuvauksessa luki ”omat torkkupeitot mukaan”, joten ei kahta sanaa, ettei kyseessä ollut ihan minua varten suunniteltu laji. Tänä vuonna en ihan samanlaista ole vielä löytänyt, mutta eiköhän tässä jotakin vielä ehdi keksiä.
Sinä lukija ja haastateltava! Kiitos ajastasi ja tästä kesästä! Kenties vielä joskus tapaamme.