Soile Siimestö-Johnson ja Jeremy Johnson kiteyttävät Liperin Harinjärven rannalla asumisensa hyvin: – Olemme onnellisia täällä. Pariskunta tapasi Kaliforniassa milleniumvuonna 2000, kun au pairina USA:ssa työskennellyt pohjoiskarjalainen Soile osallistui kansallispuiston retkelle, jota amerikkalainen Jeremy ohjasi. Hauska sattuma oli, että Jeremyllä oli ennen tätä ostettuna matkalippu Suomeen, sillä yksi hänen sisaristaan työskenteli tuolloin Helsingin kansainvälisessä koulussa opinto-ohjaajana.
Hiekkatien varrelta, vanhan hirsisen lihankuivaamona toimineen mökin pihasta kuuluu noitarummun kaltainen kumina ja ilmassa leijuu nokkoskeiton tuoksu. Pihan perältä löytyy perinteisen kiinalaisen lääketieteen opiskelijoita, jotka valmistelevat alkavaa hyvinvointipäivää.
Saariston Puodin harvinaislaatuinen pitsauuni on kuumana kymmenen tuntia päivässä, eikä yrittäjä Anne Suhosen mukaan hiljaista hetkeä tule.
Paksuniemi starttasi 10. kesäänsä ”Paksujen poikien” johdolla. Tomi Helanne ja Jouni Honkanen kipparoivat eittämättä yhtä ”Rääkkylän helmeä”, Paksuniemen satamaravintolaa. Vaikka korona on tuottanut kurimusta monelle yrittäjälle, niin Paksuniemen pojat ovat pitäneet, ja pitävät pilkkeen silmäkulmassa.
”Ai tuolla on vielä kuplavolkkari nurkassa?” – Mikäs kupla siellä on, en muistanutkaan tuota. Myllyn vanhat autot -museon yrittäjä Keijo Hirvosen kommentti ”unohdetusta” kuplasta saa hymyn huulille. Kuka voi unohtaa, että omistaa kuplavolkkarin? Mutta, kun katsoo automuseon henkeä salpaavaa tarjontaa, niin ymmärtää, että yksi kupla voi hyvinkin hävitä joukkoon.
Jenni Örnille lähiluonto tarjoaa niin ravintoa, rohtoja kuin hippusen taikaakin. Kasvien parantava voima oli hänelle alkuun harrastus, mutta luonto tarjoaa myös työtä. Örn nojaa toiminnassaan niin vanhaan kansanperinteeseen, yrttiterapiaan kuin intuitiiviseen kasvilääkintään.
Pekka ja Irmeli Oinosen ”kesämökki”, niin kuin lastenlapset nimittävät taloa, sijaitsee keskellä Viinijärveä Taipaleenjoen rannalla luonnonkauniissa paikassa. Mökissä on kokoa kolmisen sataa neliötä.
Lea Väänänen on elämäänsä läpeen tyytyväinen ihminen. Talvet kuluvat tyttären talon yksiössä Jyrissä. Toinen puoli vuodesta menee kuin siivillä Ristinpohjantien varrella omassa talossa, jonne perhe muutti vuonna 1962.
Rennot, letkeät kesäpäivät ovat kuin luotuja leikkimieliseen pelailuun. Mittelöihin, joissa menestyminen kysyy taitoa siinä missä tuuriakin – ja joiden voittajasta ollaan viimeistään seuraavana päivänä eri mieltä.
Jos Keijo Hirvoselta Ylämyllyltä kysyy, että mitenkä tuttu Corona on, niin vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Automuseo Myllyn vanhat autot tiloista löytyy Toyota Corona vuosimallia 1967.