Oinoset eivät halua luopua muistoistaan
Pekka ja Irmeli Oinosen ”kesämökki”, niin kuin lastenlapset nimittävät taloa, sijaitsee keskellä Viinijärveä Taipaleenjoen rannalla luonnonkauniissa paikassa. Mökissä on kokoa kolmisen sataa neliötä. Kun mukaan lasketaan pihapiirin väentupa, aitat, navetta ja muut rakennukset, niin päästään vielä huomattavasti suurempaan lukuun.
Helsingissä asuvien Oinosten mökki on kauppiaiden talo, jonka Pekka Oinosen äidin isä hankki suvun omistukseen 1930-luvun lopulla. Talon rakensi alun perin Vasili Mamantov 1869 kauppataloksi maaseudun kauppasäännösten lieventyessä.
– Talo oli myöhemmin Liimataisen kauppana ja Savo-Karjalan Tukkukaupan omistuksessa. Yrityksen suunnitelmat lomapaikasta muuttuivat ja taloa aina ihaillut Artturi Piironen osti paikan.
Pekka Oinosen ensimmäinen kosketus paikkaan on jo vuodelta 1944. Reilusti yli 70-vuotiaat Oinoset ovat tykästyneet taloon perusteellisesti vuosikymmenten aikana.
– Sehän on terveydestä kiinni. Olemme viihtyneet täällä todella hyvin. Paikka ei ole ollut ikinä myynnissä, eikä tulekaan. Sehän olisi kuin myisit itsesi ja muistosi, Oinoset vakuuttavat.
Kulunut kynnys
– Tämä on meille toinen koti ja kunta. Yhtään kesää täällä ei ole jäänyt väliin. Nyt olemme olleet Viinijärvellä koronakaranteenissa maaliskuun puolivälistä lähtien. Normaalisti emme tulisi näin aikaisin.
Vaikka erityisesti lastenlapset pitävät paikasta, niin Oinoset eivät ole varmoja kuinka paikan käy, kun he eivät ole huolehtimassa paikasta. Talosta sekä muista rakennuksista huolehtiminen voi olla seuraavalla sukupolvelle vaikeaa.
Oinosten mukaan talo on monelta osin hyvin lähellä alkuperäistä asua. Taloon on tehty jossakin vaiheessa lisäsiipi, mutta alkuperäisessä toisessa päädyssä on vielä jäljellä merkkejä kaupasta.
– Kookkaat rappuset kertovat kaupan sisääntulo-ovesta. Takahuoneen ja kaupan välillä oven kynnyksessä näkyy kulumisen jäljet kuoppana. Ovessa oli kurkistusaukko kaupan puolelle.
Hirsitalossa on Pekka Oinosen mukaan ehkä ollut lautaverhoilu alusta lähtien. Talossa on toki tehty sähkö- ja putkitöitä sekä maalattu taloa useaan kertaan Oinosten aikaan.
Yhdeksän kertaa
– Pihassa on yhdeksän eri rakennusta ja talossa yhdeksän uunia. Uuneja on neljää erilaista mallia kakluuneista aina pönttöuuneihin. Kaikkia uuneja lämmitetään ainakin kerran vuoteen. Muuten käytämme sähköpattereja.
Vesijohdot tulivat taloon niinkin myöhään kuin 70-luvun alussa. Vesiosuuskuntaan liittyminen helpotti tilannetta entisestään kymmenen vuotta sitten. Rossipohjat rakennuksissa ja vankat peltikatot ovat pitäneet rakenteet kunnossa.
– Talolla on S1-suojelumerkintä, joka tarkoittaa, että muutoksilla pitää olla lupa. Joitakin pieniä remontteja on tehty ilmoittamatta, Pekka Oinonen virnistää, mutta sanoo huolehtivansa talon historiallisesta arvosta.