24.7.2020
Väänäsen Lealla on kaikki hyvin
Lea Väänänen on elämäänsä läpeen tyytyväinen ihminen. Talvet kuluvat tyttären talon yksiössä Jyrissä. Toinen puoli vuodesta menee kuin siivillä Ristinpohjantien varrella omassa talossa, jonne perhe muutti vuonna 1962.
– Minultahan ei puutu mitään. Kaikki on hyvin. Halaisin vaikka koko maailman, jos kädet yltäisivät. Minulla ei ole mitään valittamista, tuumaa 83-vuotias Väänänen suu messingillä.
Väänänen kertoo, että perhe halusi muuttaa aikoinaan miehen sairauden takia maaseudun rauhaan. Jotkut tutut ihmettelivät korpeen asettumista, mutta Väänästen nelilapsinen perhe viihtyi hyvin Liperissä.
– Kävin töissä rakennuksilla ja olin myöhemmin kuusitoista vuotta lomittajana. Leipä tuli kauempaa, kun poljin edestakaisin joskus töihin 32 kilometrin matkan. Myöhemmin minulla oli mopokin. Katsoivat kylällä seisaaltaan, kun ajoin töihin, Väänänen nauraa.
Polkupyörällä kitkuttaminen 32 asteen pakkasessa ja auton tekemässä urassa ajaminen laittoi Väänäsen välillä lujille. Satulaan ei kannattanut istua, jos aikoi pysyä pystyssä.
Pihalla Väänäsellä riittää tekemistä kasviksista juureksiin ja marjapensaisiin.
Yliannostus liikettä
– Olen viiden talven ajan ollut Jyrissä. Lapset alkoivat hätäilemään, että en pärjää täällä. Ovat vähän varoitelleet, että älä riehu, kun olen hoitanut pihaa ja kasveja.
Lea Väänänen kertoo, että viime viikolla töiden tekeminen karkasi hiukkasen käsistä. Verenpaine hyppäsi yli kahdensadan ja piti lähteä sairaalaan.
– Oli vähän hutera olo. Se oli kyllä oma vika, kun hurjastelin. Liike on lääke, mutta taisi tulla yliannostus, Väänänen myöntää.
Kesäkodissa on sähköt, mutta vesihuolto tulee omasta kaivosta. Pihan perällä on ulkohuussi ja sauna, joita on hyvä käyttää. Pihalla riittää tekemistä ja nurmikkokin lyhenee käsikäyttöisellä leikkurilla.
– Ei pidä jäädä paikoilleen. Olen tottunut lapsesta saakka tekemään töitä. Yksi harrastuksistani on käsityöt. Niitä olen tehnyt myös seurakunnan diakoniatyön tueksi. Vedin myös Eläkkeensaajien jumppia.
Väänänen katsoo jonkun verran telkkaria. Suosikkisarjoja muun muassa Kandit, Eläinsairaala ja vanhat suomalaiset elokuvat.
– Joku suositteli Muumeja ja Pikkukakkosta. Rupesin katsomaan niitä – ne rentouttavat, Väänänen virnistää.
– Haluan olla täällä kesäisin niin kauan kuin terveyttä kestää. Johan täällä on tullut oltua 58 vuotta, Lea Väänänen selvittää.
Lea Väänäsellä on yhdessä huoneessa muistojen seinä, jossa on esillä lapsia useasta sukupolvesta.
Tietoa kirjoittajasta
Jari
Jari Partanen on Kotiseutu-uutisten päätoimittaja. Hänet tunnetaan laajalti oudon kummun palloseurojen tulevaisuuden lupauksena. Bemaristaan Partanen ei luovu. Eikä liioin asevarastoistaankaan – reserviläinen kun on.