Ruokahävikin vähentäminen kuuluu kaikille

PÄÄKIRJOITUS Taidan itse kuulua siihen ikäluokkaan, jolle on pienestä pitäen iskostettu päähän sinänsä oikein hyvää periaatetta: Ruokaa otetaan omalle lautaselle vain sen verran kuin jaksaa syödä tai toisin päin pyöriteltynä, lautanen pitää syödä aina tyhjäksi. Periaate on todella hyvä. Sehän tarkoittaa, että me kaikki kannamme oman vastuun ruokahävikin pienentämiseksi tai jopa hävikin kokonaan väistämiseksi.

Kerron vielä yhden käytännön esimerkin, joka mielestäni kuvaa asenteen tai tapojen muuttumista näin Ruokahävikkiviikon kirjoituksessa merkeissä. Muistan elävästi, kuinka pitsojen syöminen rantautui pikku hiljaa maahamme. Pitsa oli suurta herkkua, ja se syötiin taatusti kokonaan. Nykyään näkee, anteeksi vain nuorempi sukupolvi, joidenkin jättävän pitsojen reunat syömättä. Lautasella on varsinkin puffettipaikoissa enemmän reunoja kuin keskustaherkkua syöjän mahassa.

Voi kuulostaa vähäpätöiseltä nipottamiselta, mutta tapa on hyvä esimerkki täysin tarpeettomasta ruokahävikistä. Hölmöintä asiassa on, että näitä maukkaimman kohdan syöjiä ei asia hetkauta mitenkään, ja ilmiöstä on tullut osin arkipäivää. Mitäpä se kenellekään kuuluu, kuinka syödään, kun ruokapaikka saa oman korvauksensa ruoan tekemisestä.

Kyllä kuuluu. Tuoreimman tutkimuksen mukaan kotitaloudet heittävät Suomessa ruokaa roskiin 100 miljoonaa kiloa vuodessa. Ja kyse on vain kotitalouksista. Kuinka paljon ruokaa menee hukkaan liperiläisissä tai rääkkyläläisissä ruokapaikoissa, jos lautanen täytetään kukkuroilleen ja sitten siitä viskataan puolet pois.

Paljon on puhuttu myös koululaisten nirsoudesta kouluruokaa kohtaan. Ruokaa otetaan lautaselle, mutta sitä saatetaan pyöritellä reunasta toiseen ja viskata lähes kokonaan. Jonkun mielestä koulussa pitää tarjota vain pitsaa ja ranskalaisia. Tähän ei liene syytä mennä, vaikka kyllä kai koulussa jo pitsaakin tarjotaan. Hyvä perusruoka tekee kyllä kauppansa.

Hyvät ruokatavat ja monipuolisen ruokavalion tarpeet opitaan jo kotona. Niiden opettelua on hyvä jatkaa koulussakin. Suomalainen ruoka- ja ruokailukulttuuri on muuttunut melkoisesti viime vuosikymmeninä. Makumaailma on monipuolistunut. Jokaisen meidän on oltava vastuullinen kuluttaja ruoan suhteen. Kaikki me voimme tehdä jotain ruokahävikin pienentämiseksi.
Jari Partanen