25.9.2015
Leipälauantai kutsuu
Vuosien myötä Leipäpäivästä on kehittynyt kunnan ykköstapahtuma. Ovet ovat avoinna tuhansille kävijöille nyt Liperin juhlavuotena. Leipä, usein juuri rukiinen, on ollut liperiläisen ja monen muun maaseutupaikkakuntalaisen perusevästä kauemminkin kuin tuon juhlittavan 140 vuotta.
Leipäpäivä on markkina- ja kohtaamispaikka, joka hakee vertaistaan monin tavoin. Päivän perinteisiin liittyy ruisleipäkilpailu (jonka tuomaristosta allekirjoittanut joutui voin puuttumisen vuoksi aikanaan vetäytymään). Tuskinpa muualla siinä lajissa samalla tavoin leipureiden paremmuutta ratkotaankaan. Kunkin vuoden voittaja ansaitsisi Liperin Leipämestarin arvonimen (jos ei satu tulemaan paikkakunnan ulkopuolelta). Liperiläisten emäntien soisi ilman muuta varmistavan sen, ettei naapurista tule isäntä ja korjaa voittoa. Näinkin kun on käynyt.
Yksi mainioista piirteistä on koululaisten mukaan ottaminen vuosittain vaihtuvin tavoin. Ohjelma on vaihdellut välipalaleipien rakentelusta heinäpaalien pyörittelyyn ja museon merkillisyyksien ratkomiseen.
Yleisölle maksuttomana säilytetty Leipäpäivä tarvitsee asialle vihkiytyneitä junailijoita ja vastuullista talkooväkeä noustakseen jaloilleen vuodesta toiseen. Sille pohjalle rakentuu sitten tuleva tapahtuma puitteineen, sisältöineen ja lopulta kävijöineen. Esimerkiksi jo viiden euron sisäänpääsymaksu antaisi tulevalle kehittämiselle uusia näkymiä.
Asioita, joita tapahtumassa kävijä eniten kaipaa ovat kodin, mummolan tai lähinaapurin tuvan ohittamaton leiväntuoksu ja paikkakunnan tuotteet monessa kirjossaan. Nyt, jos koskaan on puutarhurien etsikkoaika, heidän pöydillään on sellaista, jota päivän vieras etsii. Mitä kauempaa hän tulee, sitä varmemmin.
Leipä viljapitäjän markkinoijana pääsi välillä vähän väljähtymään. Onneksi mylly jauhaa paikkakunnalla leivän ja pullan tarpeita. Mutta onko leivän paistaminen vähenemässä vastaavasti ajan ilmiönä? Kysymys on aiheellinen.
Isoa leipomoa omalla paikkakunnalla ei ole ollut pitkään aikaan, mutta kokonaan tai osin ammatikseen leipovia sen sijaan on. Monessa tuvassa uuni lämpiää edelleen viikonloppuisin korvaamattoman makuiselle kotileivälle. Tämä taito ja tapa tulisi julistaa melkeinpä suojelukohteeksi, jotta se ei pääsisi leipäpitäjästä kuihtumaan.
Leipäpäivä on myös tärkeä ihmisten tapaamispaikka, ihan niin kuin Suvisoutu aikanaan. Siinä koulukeskuksessa pidettävän tapahtuman juuret yltävät Kirkkorantaan saakka. Aikanaanhan Leipäpäivä syntyi Suvisoudun yhteyteen, sitä tavallaan pystyssä pitämään.
Ruisleipää tarvitaan antamaan myös tuleville Leipäpäiville elinvoima. Tapahtuma on saanut miltei kulttisuosion ja se on Liperin tavaramerkki siinä, missä Kirkkoranta kesäisin sen käyntikortti. Sen ovat aikaansaaneet leiväntuoksu, ruisleipäkilpailu, lämpimät leivät kotiinviemisiksi sekä muut maaseutupitäjän luonnon tuotteet. Niissä on myös yhteisen kokoontumisen ja viihtymisen tulevaisuus.
Tämän päivän Leipäpäivä ei kaipaa ulkopuolelta tuotuja tähtiä ja lirkutuksia. Koulukeskuksen käytävät muodostavat liperiläisille ja maakunnan väelle syyskuun viimeisenä lauantaina labyrintin, johon ei voi olla sukeltamatta. Osastoja on nytkin yli 70, joten sokkelosta löytää sekä tuttua että yllätyksellistä.
Tavataan Leipäpäivillä.
Tietoa kirjoittajasta
Tarmo
Tarmo Nenonen on toiminut Kotiseutu-uutisten päätoimittajana vuodesta 1985. Mies on tunnettu kortinpeluutaidoistaan sekä ahkeroinnistaan leijonajärjestön riveissä. Ollessaan joka toisen viikon eläkkeellä hän viettää paljon aikaansa lastenlastensa kanssa.
