Kotiseuturakkaus teki hulluksi

KOLUMNI Rakkaus, tuo tunteista suurin, saa usein aikaan odottamattomia asioita. Vaikka Pohjois-Karjala on aina ollut tärkeänä sydämessäni, paluumuutto tänne pyöräytti jotain kohtalokasta ruuvia päässäni. Niin siinä kävi pääkaupunkiseudulla vietettyjen vuosikymmenien jälkeen – rakastuin hullusti!

Siinä vaiheessa kun olin ehtinyt viettää puolisen vuotta vanhalla kotiseudullani, olin niin täynnä onnentunteita, että niitä olisi joko pitänyt huutaa vaarojen laella tai muuten puhkua ulos. Päädyin kirjoittamaan paluumuuttajasta kertovaa fiktiivistä romaania.

Siinä se hulluus piili – minäkö muka osaisin kirjoittaa ihan oikean kirjan? Enhän ollut aiemmin kirjoitellut kuin päiväkirjaa, markkinointitekstejä ja somesisältöjä. Tuttavapiiri kohotteli kulmakarvojaan, mutta ihmeellinen ylitsevuotava into sulatti omat epäilykseni. Minua ei yhtäkkiä kiinnostanut, oliko kirjoitusprojektissani järkeä vai ei. Halusin vaan naputella tietokoneen näytölle päässäni pursuavan tarinan. Kuinka hauskaa olikaan sepittää kuvitteellisien päähenkilöiden ihmiskohtalot, yhdistellä itse kehiteltyjä paikkoja olemassa oleviin, kietoa tapahtumien lomaan 70-luvulla syntyneelle sopivaa lapsuus- ja nuoruusvuosien nostalgiaa ja ripotella kaiken päälle romantiikan tähtipölyä. Sinne fiktiivisen tarinan lomaan sain myös vyörytettyä omaa maakuntarakkauttani: iloa Pohjois-Karjalan luonnon kauneudesta, karjalaisen käsityö- ja ruokakulttuurin rikkaudesta ja paikallisten ihmisten lupsakasta avoimuudesta.

Kepeä ja elämänmakuinen tarina keskenkasvuisille keski-ikäisille, jotain sellaista siitä tuli. Kirjoitin käsikirjoituksen rungon kesällä 2023 ja viimeisen vuoden aikana siitä on rakentunut jo varsin kelvollinen kokonaisuus. Koska tarinan tapahtumat sijoittuvat puolittain Liperiin, lähetin käsikirjoituksen alkuvuodesta myös Hannele Mikkasen luettavaksi. Ihanan kunnanjohtajamme palaute oli kannustavaa, vaikka teksti oli vielä siinä vaiheessa varsin keskeneräinen. Ahkera muokkaaminen ja esilukijoiden rakentavat kommentit veivät kevään ja kesän mittaan juonen kuljetusta oikeaan suuntaan. Kustannussopimuskin tekstille näyttäisi järjestyvän, joten näillä näkymin esikoiskirjani julkaistaan tulevan kesän alussa. Tuntuu siltä, että kirjoittamisen hullutuksen pyörteisiin kannatti heittäytyä. Kaikkeen sitä tulee lähdettyä – kotiseuturakkauden tähden.

Tiina Pasanen