Juhannuspulma

KOLUMNI Juhannus suvun mökillä Rääkkylässä oli yksi kesän kohokohdista läpi lapsuuteni. Suosikkiperinteisiini kuuluivat ainakin vastarannalle uiminen, lettujen paistaminen sekä yölliset kalareissut, joita kovasti illalla suunniteltiin, mutta joille ei ikinä jaksettu valvoa taikka herätä. Parina vuonna ennen koronaa myös pyöräilimme noin 70 kilometriä kaupungista lossin kautta maaseutumaisemiin.

Viimeisinä vuosina juhannuksen juhliminen on kuitenkin jäänyt välistä. Ensin iski pandemia, seuraavana kesänä olin Santahaminassa varusmiespalveluksessa ja kaksi tuoreinta suvea vierähti ulkomailla. On helppo todeta, että kesä ei tunnu samalta ilman juhannusta.

Tänä kesänä odottaa pitkästä aikaa paluu vanhaan. Edessä on pitkä viikonloppu, koko suku on pääsemässä paikalle ja sääennusteet näyttävät hyvältä. Valitettavasti kaiken keskellä on ilmennyt eräs uusi ongelma.

Tietyssä iässä tulee vastaan piste, kun sukulaisten seurassa mökkeilyn kanssa kilpailevaksi vaihtoehdoksi nousee juhannuksen vietto kavereiden kanssa. Kumman tahansa kahdesta valitsee, niin toista jää kaipaamaan. 

Pulma on sinänsä positiivinen. Esimerkiksi Kotsarin toimiston nelikymppisellä väellä ei tällaista valinnan mahdollisuutta ole, vaan juhannussuunnitelmat lyödään lukkoon vuotta aikaisemmin. Sama paikka ja sama aika ensi vuonna, älä myöhästy.

Olen kallistunut kohti kompromissiratkaisua, eli ensimmäiseksi juhannusyöksi Rääkkylään ja seuraavaksi kavereiden kanssa minne lie. Tässä yltäkylläisyyden maailmassa tulee usein tunne, että pitäisi olla jossain muualla kuin missä on, mutta jospa tällä tavalla juhannuksena onnistuisi elää hetkessä eikä haikailla toisaalle.

Tämä tarkoittaa joka tapauksessa sitä, että kaikki keskikesän perinteet on mahdutettava kahteen päivään. Väkisin sitä ei kannata tehdä, sillä juhannus on loppujen lopuksi rentoutumista ja nautiskelua varten. Yökalastuksen voi ainakin unohtaa, vai olisiko se sittenkin tänä vuonna aika siirtyä sanoista tekoihin… 

Hyvää juhannusta kaikille!