Ylämyllyn mustikat maistuivat britille….

Viime elokuussa saimme vieraaksemme brittivävyn ensimmäistä kertaa. Helmikuussa hän kävi jo toisen kerran ja uskalsi jopa avantoon Leinosessa. Suomen luonto ja kulttuuri tekivät vaikutuksen erilaisuudellaan. 

Elokuun vierailun aikana teimme patikointia Jyrin maastossa ja söimme eväitä laavulla. Metsän rauhaa ja hiljaisuutta hän jaksoi ihmetellä. Kiertäessämme erästä lampea pysähdyimme syömään mustikoita. Ilahduimme, että mustikoita oli vielä tarjolla ja ne olivat isoja. Britti katseli meitä kummastellen, kun olimme niin tohkeissamme mustikoista ja puhuimme puolukoista, joita kohta pääsisimme keräilemään.

Joka päivä hän jaksoi saunoa ja pulahtaa Leinoseen. Karjalan piirakat tekivät hyvin kauppansa ja erityisesti suomalainen leipä. Hän odotti jo seuraavaa kertaa helmikuussa erityisesti lumen vuoksi. Ja sitähän meillä riitti! Yli oman tarpeen.

Pelasimme Leinosen jäällä jalkapalloa koko suvun voimin, sillä nuorin osanottaja oli 3- vuotias, vanhin 58-vuotias ja muut siltä väliltä. Aluksi Eddie jännitti jäälle menoa, mutta kohta hän juoksi muiden mukana pallon perässä.

Kun kysyin häneltä, mikä on ollut erityisin muisto Suomesta, hän mainitsi sen mustikoiden syönnin. Hän kertoi tuntevansa ihmisiä, joille kalliit autot ja merkkilaukut ovat tärkeitä, mutta kesän viimeisten mustikoiden löytämisen ilo oli ollut vaikuttavaa katseltavaa. 

Lontoon keskustan pauhuista Jyrin metsiin ja lampien rauhaan pääseminen oli ollut miellyttävä kokemus. Meille oli taas kiva nähdä oma kotipaikkakuntamme toisin silmin. Puhtaan ympäristön ja kauniin luonnon keskellä asuminen ei ole itsestään selvää planeetallamme. Kyllä me Liperissä olemme onnekkaita.

Kanerva Vaakanainen

kirjailija, opettaja