Rääkkylän mies Portugalissa

KOLUMNI Aaltojen kuohuja, ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa sekä tietysti jalkapalloa. Nämä ovat ensimmäiset asiat, mitä jää mieleen Portugalista. Olemme perheeni kanssa viettäneet täällä kohta puoli vuotta opintomatkani takia. Tänne sopeutumista on helpottanut ihmisten hyvä englannin kielen osaaminen, vaikka sillä on kääntöpuolensa – silloin ei tule käytettyä portugalia.

Työskentelen täällä urheiluseura Benfican futsaljaostossa. Seura on yksi maailman tunnetuimmista urheiluorganisaatioista. Toimenkuvaani kuuluu valmentajien ja joukkueiden kehittämistä, pelaajatarkkailua, videoanalyysien tuottamista sekä nuorten fyysisen valmennuksen ohjelmoinnin toteuttamista. Kokemus on ollut ainutlaatuinen. Olen alkanut ymmärtää, miten portugalilaiset toimivat, kommunikoivat ja miksi he ovat menestyneet. Todettakoon, että Portugali on vuoden 2019 beach futiksen maailmanmestari, vuoden 2019 Nations-liigan voittaja jalkapallossa, vuoden 2021 maailmanmestari ja 2022 Euroopan mestari futsalissa.

Ilmasto tietysti helpottaa jalkapallokulttuurin kehittymistä. Koululaiset leikkivät ja pelaavat päivittäin koulujen pihoilla katufutistyyppistä peliä. Lisäksi olen havainnut, että ulkoiluaikaa on enemmän kuin suomalaisissa kouluissa. Portugalin jalkapalloliitto on ollut kouluttamassa tuhansia opettajia jalkapallon ja futsalin erityispiirteisiin sekä tuottanut opettajille kirjallista materiaalia.

Portugalissa on noin 200 000 rekisteröityä jalkapalloperheen lajien pelaajaa. Luku ei merkittävästi eroa Suomesta (150 000), mutta kulttuureissa on valtava ero. Portugali on jalkapalloyhteiskunta, jossa maajoukkueiden sekä isojen seurojen (Sporting, Benfica ja Porto) suosio ja juuret ulottuvat syvälle yhteiskuntaan. Maajoukkueet ja seurat näkyvät merkittävästi katukuvissa ja medioissa. Pienemmissä kyläseuroissa tuoksuu historia. On vahvaa kannattajakuntaa, omia kenttiä sekä halleja ja seurojen logot ja värit ovat näkyvästi esillä.

On ollut hienoa seurata siellä kotinurkilla Yllätyksen tekemään juniori- ja kouluyhteistyötä sekä Niemisten Urheilijoiden edustusjoukkueen nousua. Rääkkylässä on myös lasten harrastustoiminta heräillyt muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Yllätys ja NiemU voisivat olla ”edelläkävijöitä” uudenlaisen, entistä yhteisöllisemmän ja näkyvämmän urheilukulttuurin rakentamisessa. Tämä toki vaatii enemmän työtä, mitä tähän mennessä on tehty. 

Jos haluaa tukea paikallista jalkapallokulttuuria, niin yksi tapa on mennä katsomaan lasten sekä aikuisten otteluita, juttelemaan ihmisten kanssa, kannustamaan rohkeasti ja kertoa kokemuksista eteenpäin. Portugalissa kaikkien pelaajien vanhemmat ovat aina katsomossa ja ääntä riittää, jopa niin paljon, että välillä menee yli, mutta se ei ole vaarallista. Se osoittaa, että sillä mitä tehdään, on merkitystä. Ja se saa lapset yrittämään vielä kovemmin.

Maru Grönroos