Lähipalvelut kunniaan

Koko maan taloustilanne on muokannut jo parin vuoden ajan ihmisten kulutuskäyttäytymistä. Hankinnat, pienetkin, harkitaan aiempaa tarkemmin ja tarpeettomista ostoksista pidättäydytään tai niitä siirretään. Kun monella oli ennen taipumus panna tili nopeasti sileäksi, on vaihtoehdoksi noussut säästäminen pahan päivän varalle. Tilille kerätään pesämunaa, vaikka tallettamisestakin taitaa tulla pian maksullista.

Tämän vuoden ilmiö on päivittäistavaroiden ”halpuuttaminen”, jonka sanana laitan mielelläni vielä lainausmerkkeihin. Punaista tuolle termille vilkuttaa vielä oikolukuohjelmakin.

Suurin osa tuotteista elää entisillä hinnoillaan ja kuluttaja huomaa niihin tasaisin välein tulevat korotukset. ”Halpuuttaminen” koskee lopulta vain pienehköä osaa ison kaupan valikoimasta.

Maaseututaajamien palveluja ylläpitäviä kauppoja eivät nämä hinnanalennukset juurikaan koske eikä pienillä kaupoilla ole eväitä lähteä hintakilpailuun. Oma asema on säilytettävä ja yritystä kehitettävä muilla konsteilla. Näiden lähipalvelujen tarve toisaalta jopa koko ajan kasvaa; kaikilla ei ole mahdollisuutta (tai haluakaan) lähteä keräämään kärrillisiä tavaroita kerralla – eikä se heräteostoksineen välttämättä tule edes halvemmaksi.

Tänä maaseudun kurjistamisen aikana, (kun negatiivisia uutisia synkästä tulevaisuudesta tehtaillaan valtakunnan verkkoon), on alueen asukkailla kuitenkin avaimet tulevaisuuteensa ja palveluihinsa käsissään. Kaupalta ja palveluilta odotetaan entistä suurempaa notkeutta ja yhteistyötä. Asiakkaat voivat vaikuttaa palveluihin niitä aktiivisesti käyttämällä. Tosi monta asiaa voi hoitaa ruuhkiin lähtemättä ja väljistä paikoitustiloista ilahtuen.

Jos tässä otetaan esimerkiksi Liperin kirkonkylä, se tarjoaa vielä hyvän palveluvalikoiman päivittäisten asioiden hoitamiseen. Ruokatavarakauppoja on kaksi, rautakaupassa on valikoimaa ja notkeus tavaratoimituksiin. Useimmat peruspalvelut löytyvät kävelyetäisyydeltä tai lyhyen ajomatkan päästä haja-asutusalueelta ajaville.

Kirkonkylältä löytyy myös useita erikoispalveluja monipuolisesta paikallisten taitajien käsityöputiikista kaikille avoimeen Myllyn sekatavaramyymälään. Ruokapalvelut ovat jopa laajentuneet ja monipuolistuneet viime aikoina ja Liperin piirakoista on tullut maankuuluja. Liha-alalta löytyy erikoispalveluja kirkolta kerran viikossa, Ylämyllyltä iso tuotevalikoima kaikkina arkipäivinä.

Haave siitä, että näitä paikkakunnan erikoistuotteita saisi yhdestä pisteestä, ei ole toteutunut. Se houkuttaisi leipäpitäjään asiakkaita kauempaakin ja palvelisi kesäaikaan tuhansia mökkiläisiä heidän hankinnoissaan.

Pyöritä markkaa Liperissä –kampanja onnistui aikanaan erinomaisesti. Se herätteli kuntalaiset ja sai käyttämään lähipalveluja. Samanlainen henki istuisi myös tähän aikaan – euroilla ilman erikoiskampanjaakin.

Vastaa