Oikeuden väärinkäyttöä

Oikeudenkäytön ja järjestyksenvalvonnan ongelmat ulottuvat myös paikalliselle tasolle. Jatkuvien supistus- ja keskittämistoimien jälkeen haikaillaan kyläpoliisien perään, tosin ilman määrärahoja. Vähäisemmät rikkeet jäävät jo vaille minkäänlaista selvitystä. Tätä menoa tutkitaan kohta vain tapot ja murhat.

Oikeuslaitos puolestaan painii kasvavien jutturuuhkien kanssa. Käsittelyajat venyvät, mutta oikeuden on pakko käydä läpi vähäpätöisetkin asiat. Niiden käsittely kasvattaa vain ruuhkia ja tärkeämpien ratkaisujen teko viivästyy.

Konkreettisina esimerkkeinä tästä ovat Korkeimman hallinto-oikeuden viime viikolla Liperiin antamat ratkaisut kahdesta, yhteensä noin 200 euron kiistalaskusta. Oikeus hylkäsi molemmat valitukset. Muistoksi valittajille jäi Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin nimellä ja leimalla varustetut päätöspaperit.

Kansalaisilla on toki oikeus valittaa silloin, kun kokee tulleensa kohdelluksi väärin tai epäoikeudenmukaisesti. Järjestelmä vaatisi kuitenkin rukkauksen, jotta tämäntyyppiset pikkukiistat voitaisiin ratkaista kevyemmän kaavan mukaan. Kyse kun ei ole rahasta, vaan periaatteista ja jopa kiusanteosta.

Mainitussa tapauksessa on syytä kohdistaa katseet molempiin osapuoliin. Kunnan talouden kannalta sadan euron laskuttaminen luottamushenkilön pyytämistä valokopioista, on harkintavallan ylikäyttöä. Näin ainakin kun nähdään nyt, millaiseen prosessiin se johti. Valittajien tapa toimia on myös yhteiskunnan resurssien ja varojen väärinkäyttöä. Oikeutta haetaan niin pitkälle kuin mahdollista, usein lopputulos itse jo tietäen.

Törkeästä kunnianloukkauksesta puolen vuoden vankeustuomion (ehdollisena) saaminen ja koviin korvauksiin joutuminen on sen tason asia, että oikeuden hakemisen ylemmältä taholta kyllä ymmärtää. Pikkukiistojen puinti korkeinta oikeusastetta myöten ei sen sijaan tunnu järkevältä.

Tämäntyyppisiin tapauksiin tarvittaisiin jonkinlainen yleistä arvonantoa nauttivan sovitteluelimen ratkaisu. Näin säästettäisiin resursseja paljon tärkeämpiin juttuihin.

Liperissä puolin ja toisin omaksuttu tapa katsoa kiistat tappiin asti, on omiaan korostamaan erimielisyyksien syvyyttä. Joissakin tapauksissa voisi luottaa jo alempiin oikeusasteisiin – tai vielä mieluummin löytää sopu kiistoja käräjille viemättä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *