Kiveltä kivelle

Kunnallisessa päätöksenteossa aikanaan vahvasti mukana ollut ex-poliitikko kuvaa Liperin päätöksentekoa rannan tuntumassa kiveltä kivelle hyppiväksi pojaksi, joka koko ajan joutuu varomaan veteen putoamista.

Kuvaus voi pitää kohtalaisen osuvana. Moni päätös syntyy osin puutteellisen tiedoin, ja se johtaa ketjuun, jossa päätöstä joudutaan puimaan ja muuttamaan jälkikäteen.

Tuore esimerkki tästä on päätös Viinijärven yläasteen oppilaiden siirtämisestä Kirkonkylän koulukeskukseen. Päätöksen pohjana oli se, ettei lisätilaa tarvitse rakentaa. Kaikki luvattiin mahtuvan nykyisten seinien sisään. Viinijärveltä siirtyville on sopivaa tilaa, mutta alempien luokkien oppilaiden sijoittaminen kangertaa.

Tiettyjen henkilöiden vaikeneminen – ainakin ulospäin – enteili jo tuolloin, ettei ratkaisu ole niin ongelmaton, miltä se näyttää. Päätöksen jälkeen käynnistyi keskustelu tilojen riittämättömyydestä. Se hypähtely kiveltä toiselle.

Liperi-Seura halusi pitää kiinni Enwald-museota koskevasta sopimuksestaan kunnan kanssa ja säilyttää kotimuseon Penttilä-talossa. Eikähän siirtovaihtoehto ollut pöydällä tilaratkaisuja ja oppilaiden sijoittamista käsitellessä.

Paikkakunnan perinteitä vaalivan kotiseutuyhdistyksen kannan ymmärtää. Alan ammattilaiset eivät luota siihen, että tiettyyn paikkaan sijoitettu kotimuseo ja sinne varastoitu kalusto säilyisi edestakaisissa muutoissa vahingoittumattomina.

Tilakysymys tuotiin maanantain valtuuston käsittelyyn esityslistan ulkopuolelta, koska ratkaisuilla on kiire. Hallituksessa yhden äänen enemmistöllä tehty esitys synnytti puheenvuorotulvan, ja päätyi lisärakentamista vaatineiden kannalta lähes tyrmäystappioon. Vähemmistöön jäivät valtuustossa istuvat opettajat, joiden asiantuntemus ei saanut isoa ymmärrystä taakseen. Enemmistö halusi pitää kiinni kertaalleen tehdystä päätöksestä.

Valtuuston ratkaisu pitää sisällään Penttilän auditorion ottamisen (päiväaikaan) koulukäyttöön sekä muutoksia lukiosiiven luokkatiloissa, tarvittaessa kahdessa kerroksessa.

Pohdinnoissa haikailtiin myös tyhjillään olevien pienten koulun tilojen perään ja harmiteltiin muidenkin käyttämättöminä kunnalle kustannuksia tuovien tyhjien kiinteistöjen taakkaa – aivan oikein. Ilman tätäkin kiveltä toiselle hyppäämistä – ala-asteen siirtoa koulukeskukseen – tilaa olisi vaikka muille jakaa.

Käytännön esimerkkien pohjalta valtuutetut tarvitsevat päätöksentekoon nykyistä paremmat pohjatiedot, riittävät vertailut ja pitävät tuloslaskelmat. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei ole vara lipsahtaa yhdeltäkään kiveltä tummaan veteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *