Kiitos kuntalaisille
Liperin kunnan viime vuoden tulos oli kaikille iloinen yllätys – yhtä lailla kun edellisvuoden tulos yhteinen murhe. Vuonna 2012 tuntui kaikki kaatuvan päälle ja Liperin olevan kadotuksen partaalla. Silloin tuli turpiin niin tekijöille kuin näkijöillekin.
Vuoden 2013 lukemat, 1,6 miljoonan euron plussa, oli kuin hunajaa haavoille. Vaikka tulos syntyi osin kipeiden leikkausten kautta, lopputulos antoi uskon tulevaisuuteen.
Taustalta löytyy monta tekijää. Suurimman kiitoksen ansaitsevat veroja maksaneet kuntalaiset. He maksoivat edellisvuoteen verrattuna yhden prosenttiyksikön enemmän tuloistaan yhteiseen kassaan – tässä tapauksessa pelätyn tappion torjumiseen. Verokertymä oli 3,6 miljoonaa euroa edellisvuotta suurempi. Hyvä kaikki liperiläiset veronmaksajat! Teitte tasapainoitustyönne suuremmin napisematta.
Toinen tuloksentasaaja oli yllättäen (tosin pyytäen) tullut noin 1,25 miljoonan euron harkinnanvarainen tuki valtion kassasta. Se korjasi mukavasti viime vuoden tuloslukemia. Suurin osa hakijakunnista jäi nuolemaan näppejään.
Viime vuonna kunnan henkilöstö osallistui talkoisiin lomautusten kautta ja henkilöstökulut putosivat 900 000 eurolla. Kun tähän lisätään vielä sosiaali- ja terveysmenojen 1,6 miljoonan euron budjetin alitus, tausta hyvälle tulokselle hahmottuu. Yleensähän sote-puolelle on pelolla odotettu miljoonan-parin lisälaskua erikoissairaanhoidosta.
Huolet eivät ole huomiselta kuitenkaan poissa. Kattamatonta alijäämää riittää. Lisäksi: 1) Verotuloihin ei ole odotettavissa merkittävää kasvua, kun veroprosentti on ennallaan, 2) vastaavan harkinnanvaraisen tuen saamiseen tälle vuodelle tarvittaisiin taikuri – eli tulopuolelta katoaa 1,25 miljoonaa euroa viime vuoteen verrattuna, 3) tälle vuodelle ei ole päätetty lomautuksista eikä muista henkilöstöä koskevista säästöistä, joten lisämenoja on luvassa miljoonan verran, 4) sosiaali- ja terveysmenojen kehitys on hyvin monesta tekijästä kiinni. Sieltä voi tulla miljoonan yllätys – suuntaan tai toiseen.
Talouden pitäminen plussalla on näiden tosiasioiden valossa vaikeaa ja edellyttää tiukkaa taloudenpitoa päättäjiltä aikana, jolloin koko maan rämpii vaikeuksissa.
Lohdullista on se, että kohkaus kuntaliitoksista loppuu omaan mahdottomuuteensa ja ainakin pakkoliitokset unohdetaan. Tavallaan se asettaa lisävastuuta taloudenpitäjille; naapurien piikki ei ole käytettävissä. Ongelmat on ratkottava omassa pesässä.