Sivistyksen piinaa

Koulut ja niiden kohtalot ovat muodostuneet liperiläisille päättäjille päänsäryksi, josta ei näytä olevan poispääsyä. Kokemusta lukion ja kyläkoulujen lopettamisten kautta luulisi kertyneen riittämiin, mutta aina ratkaisut ovat lähes ylipääsemättömän vaikeita. Koulupakka on jälleen sekaisin ja päättäjät arpovat mitä tekisivät.

Valtuustoseminaarissa ennen hallituksen kokoontumista ei päästy toivottuihin linjauksiin. Säästötavoitteita, jotka lähtökohtana olivat, oli hankala löytää. Riittävän konkreettiset ja uskoittavat vaihtoehdot talousvaikutuksista puuttuivat tai jäivät kiteyttämättä.
Kunnanhallitus teki näillä hajanaisilla evästyksillä jonkinlaisen päätöksen, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vaikeasti nähtävissä.
Heti tuoreeltaan tuli tietoon, etteivät seminaarin ja heti sen jälkeen pidetyn hallituksen kokouksen eväät riitä. Tarvitaan jatkokeskustelua ja uusi kokous.

Paineet erityisesti näissä kouluratkaisuissa ovat päättäjiä kohtaan poikkeuksellisenkin kovat. Kuntalaisilla on oikeus puolustaa koulujaan, jotka ovat usein koko kylän tai taajaman sydän.

Tuntuu myös siltä, että päätöksiä tehtäessä lämmitellään tälle vuodelle saadulla valtion harkinnanvaraisella avustuksella. Tuki ruli iloisena yllätyksenä, mutta sille on turha toivoa heti toistoa. Taloutta on petrattava omilla ratkaisuilla.
Liperin kouluratkaisuja on vaivannut lyhytnäköisyys. Se on johtanut lähes jokavuotiseen kädenvääntöön, tunteenilmauksiin ja puolinaisiin ratkaisuihin.

Toki Liperi, monine kylineen, kyläkouluineen, taajamineen ja taajamakouluineen, on vaikeasti hallittava sivistyspitäjä. Perinteet ja nykytilanne pitävät ihmisiä ja päättäjiä otteessaan. Muutokset kaikilla aloilla ovat kuitenkin sen verran suuria ja nopeita, ettei niitä voida paeta oikein millään alalla.

Päätöksentekoa kuvastaa nytkin hyvin se, että tunteet kulkevat edellä, talousajattelu tulee perästä. Kunnanhallitus teki ratkaisun toimintamallista tietämättä sen taloudellisia vaikutuksia. Niitä mietitään sitten ensi viikolla.
Lohduksi on todettava, ettei tältäkään paikalta ole rohkeutta sanoa, mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Sen vain tietää, että kaikkia tyydyttävää, taydellkistä ratkaisua ei ole olemassa.

Kuntaliitos Joensuuhun ei ole kouluongelmien ratkaisu. Tai jos on, niin omia ratkaisuja rajummalla kädellä. Jos päätökset siirtyvät muualla tehtäväksi, silloin eurot ovat yksi ja ainoa konsultti.

P.S.
Vuoden vaihteessa sulkeutuvan (?) Liprakan uimahallin kuntoutujia on lohdutettu kuljetuksilla naapuriin Outokumpuun. Nyt sielläkin suunnitellaan hallin sulkemista. Ratkaisut johtavat suositun omatoimisen kuntoutusmahdollisuuden katoamiseen ja terveyskeskuspalvelujen kysynnän kasvuun.

Vastaa