Horjuen koulutiellä

Talouden tila ahdistaa, joka puolella. Samanaikaisesti kasvaa yhteinen huoli nuorten tulevaisuudesta ja jo syrjäytyneiden määrästä. Siinä sivussa pohditaan kuntaliitoksia ja rakenneuudistuksia.

Liperin sivistyksessä eletään tunteita nostattavaa aikaa, joka tosin ei ole uutta eikä yllättävää. Sivistystoimessa ratkotaan kouluverkon kohtaloa; asiaa, joka on tupannut muuttumaan sekä lautakunnassa että kunnanhallituksessa tai viimeistään valtuustossa. Yleensä äänestellen.

Moneen kuntalaiseen lukion lopettaminen on jättänyt pysyvän jäljen, se tuntuu vaikka ratkaisusta on kulunut yli viisi vuotta. Raitit ovat opinahjon karattua tyhjentyneet muualle siirtyneistä nuorista; heistä, jotka olisivat paras pohja niin liikunnan kuin kulttuurinkin elinvoimalle paikkakunnalla. Harrastukset suuntautuvat kaveripiirin mukana paljolti muuanne.

Liikuntapainotteinen lukio Ylämyllyllä, olisi kuitenkin voinut olla sekä oman kunnan että naapurikuntien nuoria palveleva ja kokoava ratkaisu. Kun siihen olisi liittänyt liikuntapaikkarakentamista, vetovoima olisi ollut taattu.

Liperin sivistystoimen kiemurat taannoisesta ”veret seisauttavasta” lukiopäätöksestä sivistyslautakunnan erottamiseen ja päätösten horjuvuuteen olisivat vähintään väitöskirjan ellei peräti romaanin aihe. Vähänkin pitemmän tähtäimen linjaus on puuttunut, tai jos sitä on ollut, se on käytännön päätöksillä pantu uusiksi. Ratkaisujen arvaamattomuus kelpaisi vedonlyöntikohteeksi.

Jokaisen kyläkoulun lakkauttaminen koskee kipeästi sen kyläkunnan sisimpään. Moni kantaa aivan aiheellisesti huolta myös ratkaisujen vaikutuksista pieniin koululaisiin. Jälkilaskelmat lakkautusten vaikutuksista tahtovat jäädä tekemättä – tai ainakin julkisuuteen saattamatta. Aivan viime aikoina on nostettu muualla esiin kohteita, joissa säästöt kyläkoulujen lakkauttamisesta ovat jääneet saamatta.

Nyt – lautakuntatasolla – ollaan toteuttamassa jo viime vuonna esillä ollutta Viinijärven yläasteen siirtoa yhden katon alle kirkonkylälle. Koulukeskittymä olisi yksi maakunnan suurimmista. Kun Viinijärveltä puuttuu monta muutakin kunnan palvelua, voi hyvin ymmärtää viinijärveläisten vastarinnan. Taajama on monessa asiassa kokenut jääneensä lapsipuolen asemaan. Nyt koulukeskus vaihtuisi kyläkouluksi.

Vastakkain ovat jälleen kerran nuoria elämään valmistava kouluverkko ja vaikeuksissa oleva kuntatalous. Sote-puolella leikataan korkeintaan potilaita ja maksetaan lasku jälkikäteen. Säästöt on pakko hakea muualta – tai nostaa kädet ylös.

Kuntaliitoksetkaan eivät tosin näiltä muutoksilta pelastaisi, siitä on riittävästi käytännön esimerkkejä. Päätökset vain olisivat suoraviivaisempia.

Kasvavat ryhmäkoot, jopa viidellä oppilaalla, eivät edesauta oppimista eivätkä oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista. Kodin ohella kouluilla ja opettajilla on kuitenkin mahdollisuus ja vastuu viitoittaa lasten ja nuorten polkua elämään ja yhteiskuntaan.

Sana TOISAALTA on sellainen, jota ei mielellään tällä palstalla käytä. Se yleensä vesittää kirjoittajan edellisen mielipiteen. Liperin tilanteessa päättäjät ovat kuitenkin pakon edessä: pitää joko tehdä itse ikävät säästöpäätökset – tai sitten ne tekee joku muu, ehkä vielä rankempina.

Olisi kuitenkin, hankalassakin tilanteessa, pystyttävä katsomaan paria lähivuotta pitemmälle. Liperi on asukas- ja oppilasmäärältään kasvukunta, jonka nuoret ansaitsevat tasokkaan opetuksen ja nykyaikaiset koulutilat. Joudutaanko jatkossa rakentamaan uutta, kun tyhjillään olevia koulutiloja on kohta joka puolella.

Sivistyslautakunnan tuoreet pohdinnat eivät välttämättä tue muiltakaan osin nuorten mahdollisuuksia ja viihtymistä.

Jaa:

Facebook