Sovitaanko vai erotaanko?

Jos Liperin kunnallispolitiikan umpisolmuihin ei löydy ratkaisua sovitellen, lienee vielä ennen seuraavia vaaleja edessä jomman kumman – sivistyslautakunnan tai kunnanhallituksen – ero. Nykymeno halvaannuttaa päätöksenteon pian kaikilla tasoilla ja antaa siitä ulospäin kummallisen kuvan.

Kunnan sisäisillä kiistoilla ja eripuralla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia myös kuntalaisten kannalta. Ehkä suurin vaara on yleisen mielipiteen muutoksessa.

Yksi itsenäisen kunnan vahvuuksiahan on päätöksenteon pitäminen omissa käsissä. Tähän saakka on ollut vahvasti tulkittavissa liperiläisten perustahto säilyä itsenäisenä ja päättää omista asioistaan.

Jos päätöksenteko on nykyisellä tasollaan, tältä ajattelulta menee pohja pois. Nurkan takana piilee todellinen vaara, että asioiden sysääminen jonnekin muualle koetaan helpotukseksi.
Kunnalliseen päätöksentekoon ei yleensä liity voimakasta oppositioasetelmaa. Jos sellainen syntyy, siihen on olemassa joitain erityisiä syitä.

Liperissä on nyt korostettu sitä, että valtuuston enemmistöllä on vahva yhteinen tahto ja voima hallita tilannetta, vaikka ympärillä on tavanomaista äänekkäämpää narinaa. Jos kuitenkin jo nykyisellään vireillä olevat lukuisat kantelut ja valitukset osaltaankin johtavat moitteisiin tai uusiin päätöksiin, tilanne edellyttää uutta harkintaa.

Kiistoista on tullut periaattellisia ja käydyllä kädenväännöllä on ollut ikäviä heijastumia myös henkilösuhteisiin. Riittävän avoimeen neuvottelupöytään astuminen vaatii notkeutta, mutta se on ainoa vaihtoehto. Näin valtuuston puheenjohtajan esittämä kutsu sovittelusta ei tule hetkeäkään liian aikaisin. On syytä olettaa, että sovittelu laajenee jatkossa virkamiestasolle.

Mahdollisuus astua uuteen aikaan tulee vain sitä kautta, että ollaan valmiita hyväksymään muitakin kuin oma mielipide ja olllaan herkkiä hakemaan vaihtoehtoja. Yhteen kiistaan jämähtäminen – esimerkkinä sivistyslautakunnan ja kunnanhallituksen köydenveto – tarkoittaa sitä, että paljon tärkeämpiä asioita jää siinä sivussa hoitamatta ja kokonaisuus hahmottamatta.

Myös avoimuus on tärkeää niin päättäjien kuin kuntalaistenkin suuntaan. Avoimuuden puute kylvää aina epäilyksen siemenen.

Kummallisen kuvan poliittisesta päätöksenteosta antaa se, että joku kunnan virkamiehistä tai kunnanhallitus osoittaa jatkuvasti tyytymättömyytensä lautakunnan päätöksiin käyttämällä otto-oikeuttaan. Tästä on syntynyt paikallinen juupas-eipäs ilmapiiri.

Kyse on joko siitä, että valtuusto on valinnut täysin taitamattomat jäsenet – paljolti keskuudestaan – sivistysasioita valmistelemaan ja päättämäänkin – tai sitten lautakunta on ottanut kunnanhallituksen mielestä liian aktiivisen ja asioita penkovan roolin. Liperin sivistyslautakuntaa ei voi sanoa ainakaan kumileimasimeksi, joka säikähtää ensimmäisestä palautteesta ja nuhtelusta. Kunnalliselämässä asioihin perehtyminen ja omien mielipiteiden ilmaisu ovat luottamuksen saaneiden keskeisiä työvälineitä.

Jaa:

Facebook