Kipupisteet pinnassa Rääkkylän potilailla

Talous aiheuttaa kroonista päänsärkyä Rääkkylässä, erityisesti päätösten tekijöille. Viime aikoina ovat myös kuntalaiset alkaneet löytää omat kipupisteensä eri puolilla vartaloaan.

Terveyskeskuksen toimivuus ja jopa olemassaolo ovat ajautuneet tilaan, joka tuskin ilahduttaa ketään. Keski-Karjalan kuntien soten yhteiselin Helli on saanut kansan suussa nimen ”himmeli” ja moni sanoo sen kirosanan korostuksella.

Nykytilannetta kuvaa hyvin se, että alkuvuodesta Rääkkylässä on ollut 11 lääkäriä. Jos kaikki olisivat olleet huolehtimassa kuntalaisista yhtä aikaa, olisi tuloksena varmasti ollut joukko ihmeparantumisia. Valitettavasti pahimmillaan kuntalaiset ovat joutuneet tulemaan toimeen ilman ainuttakaan lääkäriä.

Sopimus yksityisen lääkäriyrityksen kanssa elää nyt etsikkoaikansa kriittisimpiä vaiheita: siitä joko tulee jotain – tai sitten on kehiteltävä muita vaihtoehtoja. Tutkimukset (ei lääkärin-) ovat osoittaneet, että kunnassa elää keskimääräistä ikääntyneempää ja ennen kaikkea runsaasti terveyspalveluja tarvitsevaa väkeä. Vastaus siihen ei ole sanelu eikä potilaiden juoksuttaminen milloin minnekin.

Moni rääkkyläläinen varmasti haikailee aikaa, jolloin kunnassa oli oma virkalääkäri, parhaaseen aikaan kaksi. Palautteesta päätellen toiminta tuohon ”vanhaan hyvään aikaan” oli myös paljon juohevampaa ja kokonaisvaltaisempaa.

Nykysuuntauksen ongelma sekä Rääkkylässä että monessa muussa kunnassa on lääkäripulan lisäksi lääkäri-potilassuhteen pinnallisuus ja lyhytkestoisuus. Lääkäri ja potilas kohtaavat monessa tapauksessa vain kerran ja seuraavalla käynnillä luetaan vanhaa potilaskertomusta. Pitkäaikaisen hoitosuhteen syntymisen tielle on kertynyt esteitä, joiden soisi poistuvan. Puute ei voi olla vaikuttamatta hoitotuloksiin.

Aika näyttää, onko kyse aaltoliikkeestä, ja palataanko vielä jossain vaiheessa vanhan virkalääkäri-järjestelmän varaan. Jotenkin se tuntuisi toimivammalta ja turvallisemmalta. Keinoja vain pitäisi löytää muualta kuin isoista palkankorotuksista; ne eivät sovi tähän aikaan – eivätkä lääkärit liene pelkästään sen palkan perässä juoksemassakaan.

Sosiaali- ja terveyspuolen ongelmat ja ristiriidat Rääkkylässä ovat käytännön esimerkki siitä, kun kunnan talous joutuu liian tiukalle ja toimintojen ohjaus ei ole enää kaikilta osin omissa käsissä. Usein pieni osapuoli voi joutua kaiken lisäksi erilaisten kokeilujen kohteeksi, ja mahdolliset säästöt uppoavat isompiin rahanreikiin. Peruspalvelut ovat näillä näkymin joutumassa kovalle koetukselle.

Rääkkylässä ollaan nyt sitä mieltä, että se minkä vakuutetaan toimivan, ei kuitenkaan käytännössä toimi. Ja pienen kunnan ääni on vaatimaton ongelmia oiottaessa.

P.S.
Rääkkylän ongelmien positiivinen kääntöpuoli on, että Liperi on saanut pitkäaikaisen terveyskeskuskokemuksen ja -näkemyksen omaavan lääkärin naapurikunnasta vahvistuksekseen.

Vastaa