Vapaaehtoisesti iloa ja sisältöä elämään

Liperissä on usealla taholla havahduttu erityisesti ikääntyneen väestön yksinäisyyteen, avun ja kaverin tarpeeseen. Joka suunnalla havainto on ollut sama: tarvetta on huomattavasti enemmän kuin auttajia.
Kun ihmiset elävät aiempaa pidempään, pariskunnista jompi kumpi joutuu viettämään viimeiset vuodet tai vuosikymmenet yksikseen. Harvassa ovat tänä päivänä tapaukset, joissa lapset ja lapsenlapset eläisivät lähistöllä seurana ja turvaverkkona.

Jotta elämästä ja arkisista askareista selviää, pitää olemassaolon tuntua mielekkäältä. Jos ajatuksiin vastaavat ympäriltä vain mykät seinät ja tilanne jatkuu samanlaisena viikosta toiseen, mieliala madaltuu ja se alkaa heijastua myös fyysiseen hyvinvointiin.
Pienelläkin pilkahduksella, tiedossa olevalla päivällä lähitulevaisuudessa, voi olla suuri merkitys henkiselle jaksamiselle. Kun kalenterissa on päivä, jolloin tiedossa on juttu- tai/ja lenkkikaverin tapaaminen, sitä odottaessa jaksaa jäljellä olevat päivät paremmin.

Vanhukset eivät ole ainoita seuran ja ystävän tarvitsijoita. Yhä useammat perheet hajoavat, ja lapset jäävät useimmiten ilman miehen mallia – joissakin tapauksissa ilman äidin seuraa.
Perheet myös vaihtavat nykyaikana entistä useammin asuinpaikkaa. Kaikenikäisten ystävät ja kaverit jäävät satojen kilometrien päähän, samoin lapsille tärkeät isovanhemmat.
Vanhusten lisäksi ystävää, varamummoa tai -pappaa on tarvitsemassa kaikenikäisiä lapsista keski-ikäisiin.

Punaisen Ristin osastot ovat pyörittäneet Liperissä sekä kirkonkylällä että Viinijärvellä jo vuosikaudet ystäväkammaritoimintaa. Yleisiin tiloihin kokoonnutaan yhteen tiettyinä aikoina ja kauempaakin on tilaisuuksiin järjestetty kyydittömille kuljetuksia. Sinne eivät kuitenkaan kaikki tokene lähtemään.
Osastot ovat myös järjestäneet vapaaehtoisille ystäväkoulutusta.

Nyt ystäviä on ryhtynyt kouluttamaan myös Liperin seurakunta, jossa myös on konkreettisesti nähty ja koettu ihmisten yksinäisyys ja hätä. Kaikkia vapaaehtoisia arkienkeleiksi aikovia opastetaan tehtävään ensi viikon lauantaina.
Ystävät eivät tule siivoajiksi tai ruuanlaittajiksi, he tulevat vaihtamaan ajatuksia ja tekemään asioita, joita ystävät yleensä yhdessä tekevät.

Myös kunnan vapaa-aikatoimi on omalta osaltaan tulossa mukaan. Se ryhtyy kevättalven aikana kouluttamaan vapaaehtoisia iäkkäille ulkoiluystäväksi. Ulkoilulla ja liikkumisella yleensä on keskeinen merkitys vanhuksen itsenäisessä selviytymisessä. Kun kunto kohenee, myös elämänlaatu paranee. Monesti vanhus ei kaatumisen pelossa uskalla lähteä ulos yksin etenkään talviaikaan. Liikkumattomuudesta alkaa kierre, jonka päätepysäkki on laitoshoidossa.

Olisiko sinun ajastasi lohkaistavissa jokunen hetki pyytettömään ystävyyteen, tuokion jakamiseen toisen kanssa?
Mieti omaa lähiympäristöäsi, tuttujasi, naapureitasi. Olisiko siellä joku, jota voisit ilahduttaa poikkeamalla juttusilla, käyttämällä kauppa-asioilla, hakemassa jälkikasvua ”varamummon” tai -”vaarin” luokse leikkimään, että aikuinen pääsee asioilleen tai ottamalla käsikynkästä ja lähtemällä pikku lenkille?
Näin epävirallisesti meistä jokainen voi kirkastaa toisten arkea.

Ellei lähipiiristä ystävystettäviä löydy, ei hätää. Kun lähdet ystäväkoulutukseen, yhdistysten ja yhteisöjen kautta saat tietoa heistä, jotka sinua kaipaavat.
Jokainen ystävätoimintaan osallistunut vakuuttaa, että se antaa aina tekijälleen huomattavasti enemmän kuin ottaa. Se tuo iloa ja sisältöä kummankin osapuolen elämään ja opettaa katsomaan asioita toisenkin ihmisen näkökulmasta.

Jaa:

Facebook