Oikein aurinkoista museokesää!

Liperistä on vuosien ja vuosikymmenten myötä kehittynyt monipuolinen museopitäjä, vaikka kaikki eivät sitä välttämättä sisältä päin aina huomaakaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kunnassa elettäisi nykyaikaa. Kyse on ajan myötä pala palalta syntyneestä museoverkostosta. Se hakee jo vertaistaan ja kutsuu sekä matkailijoita että paikkakunnalla kesäänsä viettäviä uusien – vanhojen – elämysten pariin. Kohteissa on valinnanvaraa.

Ansiokas perinteen tallennus on haaste myös paikkakuntalaisille. Vaikka kaikki eivät talkoisiin ehdi – eivätkä mahdukaan, vähintä, mitä voi tehdä on käydä kurkistamassa siihen miten aiemmat sukupolvet ovat pitäjää rakentaneet ja sen hyvinvoinnin eteen toimineet.

Ilman laajempaa mielipidetutkimusta voi veikata, että suurin osa kuntalaisista on käynyt korkeintaan yhdessä museossa, jos sielläkään. Kun mielenkiintoiset kohteet ovat tarpeeksi lähellä, niitä ei aina riittävästi arvosteta, ei ehkä huomatakaan.

Liperin museoista merkittävin, nykyinen Enwald- ja maatalousmuseo, elää uuden aikansa kynnyksellä. Maakunnallisesti ja valtakunnallisestikin merkittävän maaseutumuseon suunnittelun ensivaihe alkaa olla valmiina ja lähivuosille riittää isoja haasteita, jotka nostavat koko museon uuteen aikaan. Hanke on suuri ja vaatii monen tason päätöksiä, joten kaikki ehtivät vielä tarkastamaan nykyiset tilat ja esineet ennen harppausta varsinaiseen maaseutumuseoaikaan.

Koimperon kotiseutumuseokin pystytään pitämään avoinna viitenä päivänä viikossa, vaikka muun matkailutarjonnan väheneminen alueelta lienee vaikuttanut kävijämääriin.

Paloaukealle yksityisin voimin ja talkootyöllä noussut Ase- ja ajoneuvomuseo täyttää oikealla tavalla sitä aukkoa, minkä tykistövaruskunnan katoaminen jätti. Vaikka kalustosta löytyy nyt kaikkea panssarivaunuista lähtien, keskeisenä perustana on patteriston perinteiden vaaliminen ja sille kuuluneiden esineiden ja asiakirjojen säilyttäminen ja esillä pitäminen. Arkistojen kätköistä on löytynyt yllättävän runsaasti mielenkiintoista materiaalia, vaikka jotain tärkeää aina tyhjennysten myötä katoaakin. Museossa törmää paitsi vanhoihin aseisiin, ammuksiin ja ajoneuvoihin, myös reippaaseen ilmapiiriin, joka ei jätä kävijäänsä kylmäksi.

Automuseot perinteisessä merkityksessä ovat olleet yksi Liperin vetonauloista, ja lähes 200 ajoneuvon Myllyn Vanhat Autot -museo lienee suosituin tutustumiskohde pitäjässä. Sen autovalikoimat tuovat paitsi nelipyöräisten historian lähelle, ne herättelevät nostalgian kyyneleet muutama vuosikymmen sitten autoilunsa aloittaneiden mieliin. Nuori polvi löytää museoista hyvän läpileikkauksen runsaan sadan vuoden autohistoriaan.

Täydentäjänä on kesällä puolentoista kuukauden ajan viikonloppuisin avoinna oleva Vanha automuseo, jossa on esillä lähinnä mobilistien kunnostamia, museorekisterissä olevia autoja.

Kaikki perinteen tallennus, arkistointi ja esille laitto vaativat uskomattoman määrän pyyteetöntä työtä. Siihen sisältyy myös iso haaste nuoremmalle sukupolvelle. Esimerkiksi pitäjäseurojen nykyiset aktiivit kaipaavat varmasti rinnalleen – oppimaan – uusia tekijöitä ja perinteen arvostajia.

Jotta kiinnostus museoita kohtaan säilyisi, niiltä edellytetään jatkuvaa uusiutumista ja markkinointihenkeä. Toiminnalliset tapahtumat ovat omiaan estämään sitä, että samassa museossa käydään vain kerran. Tämä on Liperissä oivallettu ja tällekin kesälle on luvassa eri kävijäryhmiin vetoavaa tarjontaa.
Suurella yleisöllä on haasteena ottaa paikkakunnan museot tänä kesänä käyntikohteekseen, vaikka yhden kerrallaan. Jokainen kävijä tavallaan palkitsee ja kannustaa heitä, jotka ovat valmiin pöydän kattaneet.

P.S.
Ei ole syytä jättää huomiotta myöskään sitä perinnetyötä, jota lähinnä Rääkkylä-Seura on naapurikunnassa tehnyt. Kotiseutumuseoon Paksuunniemeen on koottu talonpoikaisesineistöä, joista vanhin on pian lähes vuosituhannen takaa (vene). Mielenkiintoisten arjen esineiden lisäksi alueelta löytää 1800-luvulle sijoittuvaa rakennuskantaa, mm. savupirtin, savusaunan ja aitan.

Jaa:

Facebook