Parhaimmat onnittelut valkolakeille
Liperin lukiosta valmistui viimeiset 13 ylioppilasta. Isolla työllä ja vaivalla saatu lukio siirtyy tämän kevään jälkeen historiaan. Moni liperiläinen jää muistelemaan siellä omakohtaisesti koettuja vuosia, useimmat kaiholla. Liperi on päätöksillään – ja oppilaat osaltaan ratkaisuillaan – näyttäneet suuntaa, josta on tulossa monen muunkin pienlukion kohtalo tulevina vuosina. Seuraavan näyttäisi olevan liipasimella Joensuuhun fuusioituneen Enon lukio.
Se, että muista maakunnan lukioista – lähinnä Joensuusta – valmistuu tänä keväänä lähes nelinkertainen määrä liperiläisiä ylioppilaita, kertoo omaa kieltään lukio-opetuksen viime vaiheista paikkakunnalla. Syystä tai toisesta lukio menetti vetovoimansa, ja oppilaat hakeutuivat muuanne lakkiaan ansaitsemaan. Päätös lukion lopettamisesta oli äkkinäinen, mutta sitä edelsi kieltämättä jyrkkenevä alamäki ja vetovoimaisuuden hiipuminen.
Nyt viimeisten ylioppilaiden valmistuessa on noussut keskustelun- ja kiistelyn aiheeksi oppilaiden ja opettajien Brysselin matka. Se ei saa vähentää ylioppilaiden ja heidän läheistensä iloa ja juhlamieltä. Koululaiset eivät ole itse matkastaan päättäneet. Jos ovat olleet innokkaita Euroopan unionin hallintoa kurkistamaan, se on aivan luonnollista.
Tuskinpa kukaan on edes kohdistanut arvostelua kirjoittaneiden matkaan, vaan kriittinen keskustelu on syntynyt ja käyty menettelytavoista päätöksenteossa. Ilmaan on jäänyt leijumaan kysymyksiä siitä, kuka tai ketkä tästä matkasta käytännössä päättivät ja millä valtuuksilla.
Keskustelu Brysselin matkasta alkoi kunnan sisällä jo viime syksynä, jolloin taloudellisen tilanteen pohjalta lähdettiin siitä, että matkarahoitus on löydettävä sivistystoimen budjetin ulkopuolelta.
Kun matka tehtiin sitten pääosin kunnan varoin, jäi sivistyslautakunnan tehtäväksi kysyä, missä ja miten aiemmasta näkemyksestä poikkeava ratkaisu syntyi. Se pyysi myös tarjottua yksityiskohtaisempaa laskelmaa matkan kuluista. On mielenkiintoista nähdä, millaisia vastauksia rohkeutta osoittanut ja päätöksessään yksimielinen lautakunta saa.
Se, ettei sivistyslautakunta nielaissut asiaa pureskelematta ja lisäselvityksiä enempää kyselemättä, korostaa luottamushenkilöorganisaation merkitystä ja tarvettakin. Asioita pitää valmistella ja esitellä, mutta päätöksen tekevät luottamushenkilöt, jotka kantavat ratkaisuistaan myös poliittisen vastuun.
Se, jos päätöksiä pohditaan perusteellisemmin ja vaaditaan välillä lisäselvityksiä, on toimivan organisaation merkki. Lautakuntia on jo lakkautettu riittävästi tarpeettomina; jäljellä olevien on paneuduttava asioihin ja osoitettava sitä kautta tarpeellisuutensa.
Kunnassa istutaan nyt tiiviisti talousringissä ja mietitään ison alijäämän kattamista. Vaikka matkan hinta ei ole maata kaatava, asia nostaa esille talouskurin vaatimukset kaikilla tasoilla ja tahoilla. Jos perälauta vuotaa, ei ”tahtotila” ole saumaton eikä tarvittavia tuloksia synny.
Hyvä vertailukohta on, että sekä lautakuntien että kunnanhallituksen pöytien ympärillä tehdään ratkaisuja kovin pieniltä tuntuvista asioista, muutamien tuhansien eurojen säästöistä ja leikkauksista. Esimerkiksi sivistyslautakunta jakoi kokouksessaan nuorisotoimelle eli nuorten parissa toimiville yhdistyksille yhteensä 6 000 euron avustukset. Keskimääräinen vuosiavustus oli 600 euroa. Demokratia mahtoi toteutua, mutta kovin vaatimattomia yhdistysten saamat tuet olivat.
Virheistä oppii – jos ne varsinkin rohkeasti ja avoimesti tunnustaa. Tässäkin tapauksessa olisi suorastaan hienoa, jos joku nousisi pöydälle ja kertoisi miten kaikki oikein tapahtui. Eiköhän kuntalaisten ison enemmistön sympatiat ole näiden ylioppilaiden takana ja ratkaisutkin koettaneen kohtuullisiksi.
Parhaimmat onnittelut kaikille liperiläisille ja rääkkyläläisille valkolakin saajille!
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.