Kevyet mullat osuusmeijerille
“Liperin Osuusmeijerin – Suomen vanhimman vielä toimivan meijeriosuuskunnan – monien vaiheiden tallentaminen on nyt osuuskunnan 100-vuotista toimintaa juhlittaessa tärkeä, sillä lähellä on vaara niiden katoamisesta lopullisesti vanhoihin pöytäkirjoihin. Onneksemme ne ovat varmassa tallessa oltuaan jo välillä maahan kaivettuina sotarintaman aikanaan uhkaavasti lähestyessä”, kirjoitti meijerin 100-vuotishistoriikin kansien sisään heinäkuussa 1995 koonnut Kalevi Jäntti.
Nyt Liperin Osuusmeijerin historia on jälleen uudessa vaiheessa, kun sen sulautumisesta isompaan osuuskuntaan on tehty käytännössä yksimielinen päätös. Runsas kymmenen vuotta sitten kootun näyttävän historiikin merkitys vuosikymmenten tapahtumien ja kuvien tallentajana nousee uuteen arvoon. Ja jatkossa se vaatii päivityksen vuodesta 1996 tähän päivään.
Vaikka historiikkiin on koottu kattava otos sadan vuoden mielenkiintoiselta ja välillä kuhmuraiseltakin taipaleelta, odottaa tämän päivän historian tallentajia uusi urakka. Pienehkössä piirissä esitetty ajatus, ehkäpä toivekin, osuuskunnan historiaan liittyvien mappien, esineiden ja kuvien tallentamisesta lähinnä Liperi-Seuran siipien suojaan, tuntuu vähintään kannatettavalta.
Liperi-Seuralla on iso hanke, maaseutumuseon kehittämisessä jo harteillaan. Meijerihistorian istuttaminen näkyväksi osaksi sitä täydentäisi mainiolla tavalla kokonaisuutta. Se toisi matkailullisen kiinnostavuuden, monipuolisen näyttävyyden ja ainutlaatuisen tuotantohistorian kautta lisäarvoa hankkeelle. Se olisi sinällään osa kiinteä varsin mittavaksi paisuvaa projektia. Parhaimmillaan meijerin vaiheiden ja kaiken siihen liittyvän nostaminen esille voisi nostaa hyvinkin museon kiinnostavuutta matkailukohteena.
Pikavilkaisu niihin arkistoihin, joita meijerirakennuksen sokkeloissa on, antaa kiistattoman kuvan perinteitä arvostavan ja jossain vaiheessa tutkijankin aarreaitasta. Arkisto moninaisine esineineen: tauluineen, maalauksineen ja valokuvineen ansaitsisi asianmukaisen säilytyksen, järjestelyn ja sijoituspaikan. Nykyiseen paikkaan hautautuessaan ne jäävät kuntalaisten ja matkalaisten katseilta tavoittamattomiin.
Liperin Osuusmeijerin fuusiokokouksessa yksi osuuskunnan jäsenistä totesi reilusti, ettei maidontuotannossakaan eletä tänä päivänä perinteillä, tarvitaan rahaa. Hän ilmaisi ajan henkeä: maidontuottaja tarvitsee tilinsä vastineena työstään ja ottamistaan riskeistä ihan yhtä lailla kuin muutkin yrittäjä tässä maassa. Valitettavasti rahassa mittaamattomat arvot ovat jääneet vähän joka asiassa taka-alalle. Eiköhän niillekin löydy Liperissä vaalijansa. Museon kehittäjiä ja talkootyön tekijöitä on ollut ja eiköhän heitä löydy jatkossakin.
Liperin Osuusmeijerin osuuskunnan siirtyminen ensi vuoden alusta historiaan päättää pitkän ja merkittävän vaiheen koko Liperin historiassa.
Joku pahan ilman lintu ehti jo ennakoimaan, että Liperin meijeriosuuskunnan suurehkosta omaisuuspotista syntyy jossain vaiheessa kädenvääntö osakkaiden kesken. Nyt ratkaisut on tehty rauhanomaisesti ja osuusmaksut ovat kertoimen kanssa korkoa kasvamassa isommassa laarissa. Vaikka vuosiin ja vuosikymmeniin on sisältynyt monia muutoksia ja kipeitäkin leikkauksia, on perusrakenne säilynyt ehjänä.
Liperin kunnan ja erityisesti kirkonkylän näkövinkkelistä jää tietysti kaiholla kaipaamaan niitä kymmeniä, parhaimmillaan puoltatoista sataa työpaikkaa, jotka meijeri aikanaan tarjosi. Sinnittely itsenäisenä jatkui pitkälle, mutta ei riittänyt loputtomiin.
Maidonvälitys kuitenkin jatkuu ja meijerille jää myymälä ja mylly. Maitotiloilla on edelleen entisenlaiset eväät toimia ja kehittyä ajan hengen mukaisesti. Viime aikojen kehitys jatkunee – eli tilojen lukumäärä edelleen vähenee, mutta maitomäärät pysyvät ennallaan.
Liperiläisten katseet kohdistuvat nyt erityisesti myllyn toimintojen vahvistamiseen. Rehuntuotanto on kasvanut reipasta vauhtia ja tälle vuodelle on tulossa vielä lisäinvestointeja varastosiiloihin. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka nyt hyväksytty fuusio vaikuttaa pitkälle jo piirreltyihin ratkaisuihin.
Mikäli uudella osuuskunnalla on usko ja halu rehuntuotannon kehittämiseen alueellaan, se voisi hyvinkin lisätä investointipanoksia. Kun saman katon alla on nyt moninkertainen määrä rehun käyttäjiä, yhden vahvan yksikön muodostamiselle olisi hyvät perusteet. Myönteiset päätökset Liperin yksikön osalta antaisivat toivotun signaalin tulevasta suunnasta muutenkin.
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.