Rauhoitusaika kyläkouluille

Yhteiskunnassa ja kunnissa eletään aivan uudenlaista aikaa, jossa mikään ei tunnu erityisen vakaalta eikä varmalta. Ennustukset vaihtuvat viikottain eikä kenestäkään ole puheidensa takuumieheksi. Taloudellisen kurimuksen kupeessa maailmalta painaa vielä päälle sikainfluenssa…

Jo tähän saakka on tuntunut jotenkin selittämättömältä se, että valtakunnassa, jossa monilla mittareilla tehdään kansainvälisesti huipputuloksia, on eletty jatkuvasti vähintään kassaran ja viikatteen kanssa. Miten nyt suu pannaan, kun ollaan joutumassa varsinaiseen ahdinkoon? Mistä vielä leikataan?

Pieni Rääkkylä on joutunut painiskelemaan taloutensa kanssa jo ennen kansainvälisen taantuman niskaan kaatumista. Kunta on vähän kuin puun ja kuoren välissä, ja joutuu vakavasti pähkäilemään mm. sosiaali- ja terveystoimen menojen kasvun kanssa, nyt ”Hellin” helmoissa.

Kun seuraa oman maakunnan kuntien talouksia, huomaa yllättäviä asioita. Väkisinkin jää kysymään, miten jotkut pienet kaupungit ja kunnat – esimerkiksi Nurmes, Valtimo ja Polvijärvi – porskuttavat vauhdilla, vaikka väki niissä vähenee koko ajan. Kunnat tekevät miljoonatulosta ja taseessa on euroja myös pahan päivän varalle. Miten kasvukunta Liperi painii syvällä alijäämien suossa? Kunnan asukasluku on kasvanut lyhyen katkoksen jälkeen kymmenkunta vuotta.

Päällimmäiseksi syyksi on tarjottu valtionosuuksien epäoikeudenmukaista jakautumista. Sitä automaattia ei ole tehty juuri Liperintyyppistä suurehkoa kuntaa varten. Tasapainottomat järjestelmät pitäisi pikaisesti korjata, mutta tähän epäkohtaan ei kukaan ole näköjään ehtinyt kajoamaan.

Vaikka nykyinen tilanne vaatii päättäjiltä joustavuutta ja taipuisuutta, pitkäjänteisyys on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Tekemällä linjaratkaisuja vähintään yhtä vuosiksi eteenpäin, vahvistetaan luottamusta paitsi omiin päätöksiin, myös kuntalaisten keskuuteen. Vekslaaminen edes takaisin ei anna työrauhaa kenellekään.

Esimerkiksi jatkuva epävarmuus kyläkoulujen kohtalosta kuluttaa opettajia, oppilaita ja heidän vanhempiaan. Jatkuva köydenveto syö energiaa muilta tärkeiltä asioilta. Nyt kun kyläkouluille on annettu koulurauha, annetaan sen olla joka kuukausi asiaa esiin kaivamatta. Lapsetkin voivat keskittyä olennaiseen eli opiskeluun.

Kunnan taloudesta löytyy muitakin säästökohteita kuin perinteisesti pöydälle tuodut. Talous edellyttää linjakkuutta, josta lipsuminen ei ole korrektia. Uuden oivaltaminen ja venymiskyky nousevat arvoonsa.

Samaan sarjaan kuuluu myös linjaus kunnan itsenäisyydestä. Ainakin liperiläisten itsensä pitää rauhoittaa nykytila muutamaksi vuodeksi ja katsoa mitä vuodenvaihteessa Joensuun suunnalla tehdyt ratkaisut liittyville kunnille käytännössä merkitsevät. Alkuvaiheessa ainakin on nähtävissä heikennyksiä Enon ja Pyhäselän suunnalla, ja se tukee Liperin valtuuston tekemiä itsenäisyyslinjauksia.

Joensuun talouden nykytila ei tuo mitään autuutta ympäristöönsä. Alijäämät on katettava kaupungissa samalla tavalla kuin maaseudullakin.

Tässä vaiheessa pitää Liperissä ja Rääkkylässä keskittyä olennaiseen. Tekemistä riittää ilman jatkuvasti ylläpidettävää keskustelua isoista linjakysymyksistä. Niiden aika voi olla edessä, mutta päätöksenteossakin tarvitaan rauhoitusaikoja.

Vastaa