Luen, luet, lukee…

Lukutaito on jokaiselle suomalaiselle nykyisin itsestäänselvyys. Jos se ei ole tarttunut puseroon jo päiväkodissa tai esikoulussa, niin viimeistään peruskoulussa kirjainjonojen merkitys aukeaa.
Tilanne on täysin toisenlainen suuressa osassa maailmaa, kehitysmaissa lukutaito on monessa tapauksessa vain vauraiden – ja poikien – erityisoikeus.

Omassa sodanjälkeisessä lapsuudessa kirja oli arvokkaimpia lahjoja, mitä olla voi. Sille antoi sen ansaitseman arvon. Se avasi aina mielikuvitukselle rajattoman maailman, olipa aihe mikä hyvänsä.

Kirjoja meillä Suomessa – Liperissä ja Rääkkylässäkin – on tarosalla lähes rajattomasti.
Vaikka kuntien kiristyvä talous on haukannut kirjastojenkin määrärahoja, eivät kirjavalikoimat ole kuitenkaan supistuneet. Seutukirjasto ja tietotekniikan mahdollisuudet ovat laajentaneet tarjontaa tuomalla koko seutukirjaston tarjonnan melko kivuttomasti jokaisen kuntalaisen ulottuville.

Mutta kuinka moni jaksaa enää vetäytyä vapaa-aikanaan kirjojen maailmaan, kun joka tuutista tarjotaan valmista kuvaa ja sanaa. On niin paljon helpompaa antaa soljua silmistä ja korvista sisään television ja internetin tarjoamaa tavaraa.
Kaikki tulee valmiiksi pureskeltuna, puhuttuna ja kuvitettuna. Helppoa ottaa vastaan, mutta mitään ei jää oman mielikuvituksen tehtäväksi. Eikä myöskään oma kielen käyttö siitä mainittavammin aktivoidu.

Kirjaa lukiessa sen teksti rakentaa mieleen asioista, paikoista, henkilöistä tietynlaisen mielikuvan. Se avaa kokonaan erilaisen, vaihtoehdoiltaan rikkaamman maailman kuin todellisten kuvien katselu.
Lukiessa kaupantekijäisiksi oma sanavarasto monipuolistuu ja rikastuu. Myös kaikenlainen kielellinen valmius paranee.

Vaikka suomalaisilla on pieni, rajallinen kielialue, meillä on tuotettu ja tuotetaan valtavasti kirjoja kaikenikäisille. Jäänevätkö jotkut lukemattomiksikin.
Kirjaston tai kirjakaupan hyllystä löytyy taatusti sopivan kevyttä, vakavaa, raskasta, kuvitettua, tieteellistä tai taiteellista tekstiä lapsen, isän, äidin ja isovanhempien makuun.

Kevyestä, helposta kannattaa aloittaa, ettei se ensimmäinen kirjaelämys jää myös viimeiseksi. Jos se ensimmäinen ei sytytä, kannattaa kokeilla toisen sorttista.
Nukahtamislääkkeenäkin kirja on pilleriä terveellisempi – ja lainattuna edullisempi. Kun joksikin aikaa uppoutuu kirjan juoneen, unohtuvat päivän murheet ja stressin aiheet ja mieli rentoutuneena pääsee rauhalliseen uneen.

Vastaa