Rääkkylässä kohtalonhetket

Jos joku kuvittelee, että kuntien yhdistäminen on helppoa, hän voisi perehtyä esimerkiksi Rääkkylän ja Kiteen kädenvääntöön. Rääkkylässä eletään nyt kohtalonhetkiä; onko kunta jo ensi vuoden alussa osa Kiteetä – vai pitääkö löytää vielä joku muu ratkaisumalli.

Valtiovalta houkuttelee, ja samalla painostaa, ratkaisuihin ”porkkanarahalla”, joka Kiteen ja Rääkkylän tapauksessa olisi 3,6 miljoonan euron luokkaa. Kattamattomia alijäämiä jäisi tuleville vuosille vielä tuplamäärä tuohon verrattuna.

Rääkkylän liittämisessä Kiteeseen ei ole kyse pienen ja köyhän naittamisesta ison ja rikkaan kanssa. Kiteekin painii kulurakenteensa kanssa yhtä lailla ongelmissa. Siltä kassalta liene luvassa merkittäviä apuja kululeikkausten lievittämiseen.

Liitos merkitsisi Rääkkylälle paitsi itsenäisyyden menetystä, myös entisenlaista taistelua palvelujensa ja vaikuttamismahdollisuuksiensa puolesta. Edes kaikkien peruspalvelujen säilymisestä ei ole vielä takeita, vaan niistä joudutaan vääntämään kättä tulevissa neuvotteluissa.

Kun kyse on elintärkeistä asioista, se vahvistaa yhteistä näkemystä kunnassa. Rääkkylässä on selvästi nähtävissä, että rivit ovat tiivistyneet ja yhteistyö viranhaltijain ja luottamushenkilöiden välillä pelaa. Omavarainen tiedonhankinta ja avoin tiedottaminen on tässä vaiheessa erittäin tärkeää. Päättäjien lisäksi myös kuntalaiset tarvitsevat ajantasaista tietoa.

Kiteen paikoin kova neuvotteluasenne on aiheuttanut Rääkkylässä ymmärrettävää ärtymistä. Erityisesti virkamiesten tiukkoja kannanottoja on ihmetelty. Tässä tilanteessa ulkopuolisen selvitysmiehen asiantuntevat ja puolueettomat näkemykset ovat varsinkin pienemmän neuvotteluosapuolen kannalta kovaa valuuttaa.

Jos kuntaliitos tapahtuisi ensi vuoden alusta, tämä tarkoittaisi sitä, ettei rääkkyläläisillä olisi enää ”omia vaaleja”. Parhaimmillaan muutos voisi synnyttää tarpeen jokaisen kynnelle kykenevän äänestämisestä, jotta jonkinlainen vaikuttamismahdollisuus osana isompaa kuntaa voitaisiin säilyttää. Se, synnyttäisikö uusi tilanne käytännössä erityistä kylähenkeä, on sinällään toinen juttu.

Valtuuston kokoonpanosta kuntalaiset äänestävät, mutta hallitus- ja lautakuntapaikoista sovitaan pyöreän pöydän ääressä. Oman aseman turvaaminen erityisesti siirtymävaiheen ajalta olisi rääkkyläläisille tärkeää. Ensimmäisinä yhteisinä vuosina syntyvät uudessa kunnassa myös pitemmän aikavälin ratkaisut.

Rääkkylän vaihtoehdot ovat sinällään valitettavan vähissä. Jos Kiteen ehdot osoittautuvat liian koviksi, lienee yksi mahdollisuus ottaa aikalisä ja luottaa valtion hoitavan kuntansa. Joutuuhan se vielä huolehtimaan monen muunkin pienen kunnan pärjäämisestä. Joensuun kaupunki on kovin kiinnostunut Liperistä, mutta Rääkkylä on toinen juttu, vaikka Pyhäselän myötä syntyy yhteinen kuntarajakin.

Kitee-liitos korostaisi alueellista ongelmaa Liperin puoleisilla saarilla asuvien osalta. Mikäli kululeikkuri kohdistuisi jossain vaiheessa esimerkiksi terveys- tai koulupalveluihin, Oravisalo ja Varpasalo ovat kohtuuttoman kaukana kuntakeskuksesta. Monilta osin saarelaisten luonteva asiointisuunta on muutenkin Liperi ja Joensuu.

Jos valtiovalta OkuLi-yhteistyön osalta puuttuu pieneen vajaukseen 20.000 asukkaan vaatimuksessaan, ja jos Polvijärvi ei syty jatkossakaan tälle yhteistyölle, löytyisikö ratkaisu Liperin puoleiselta Kiteen kulmalta? Keski-Karjalassa sote-yhteistyö takkuilee nyt joka tapauksessa pahasti.

Liitosasiassa edetään nopeasti ja väistämättä kohti loppuratrkaisuja. Kitee on asettanut maaliskuun lopun osaltaan takarajaksi. Rääkkylässä päättäjät ovat isolla joukolla koolla ensi maanantaina ja viikon kuluttua siitä neuvotteluosapuolet pitävät yhteisen seminaarin. Sen jälkeen on lopullisen kädenväännön aika.

Vastaa