Vuoden hyvä teko

Olisi mainiota, jos jokainen pyrkisi tekemään tietoisesti yhden hyvän teon päivässä, niiden normaalien rutiinien ohessa. Siitä kertyisi kohtuullisen komea positiivisuuden virta.

Jos tähän lisäisi vielä vähintään yhden oikein hyvän teon pitemmällä aikavälillä, tuo positiivisuuden virta kasvaisi entistä vuolaammaksi. Yhdellä oikein hyvällä teolla saa varmasti pienet unohduksetkin tuossa tekojen virrassa anteeksi.

Ylämyllyn sotilaskotiyhdistys aikoo nyt laittaa hienon pisteen arvostetulle työlleen. Samalla kun yhdistys on lopettamassa toimintaansa, se perustaa rahaston hoitamaan vuosien ja vuosikymmenten työstä kertynyttä omaisuutta. Sotilaskotisisarilla ei ole tosin velvoitetta ”tekemättömien hyvien tekojen” paikkaamiseen, sillä heidän työnsä on syvällä armeijan käyneiden nuorten miesten ja nykyisellään myös naisten sydämissä.

Monelle varusmiehelle kahvi ja munkki on jäänyt lähes vuoden palveluksesta positiivisimpana asiana mieleen; sotkun hillomunkin maku palaa kielelle kauan jälkeenpäin. Oman varusmiesajan alkuvaiheen juhlaa oli jo pääsy sotilaskotiin, sinne järjestettiin kasarmilla ”pääsykokeet”. Koko varusmiesaikaan sotilaskoti jäi pehmentävänä saarekkeena mieleen.

Nuo sotilaskodin eväät olivat hinnaltaan varusmiehelle hyvin inhimilliset. Sotilaskotisisarten talkootyön merkitys tulee nyt myös toista kautta esiin. Kahvin keittämisestä ja munkkien paistamisesta on kertynyt sievoinen pesämuna: 85.000 euron edestä arvopapereita. Markoiksi muutettuna se tarkoittaa yli puolta miljoonaa. Jäljellä oleva käyttöomaisuus on pantu nyt viimeistä kahvikuppia ja -lautasta myöten jakeluun ja hyötykäyttöön.

Yhdistyksen lakkauttamista sinänsä ei voi pitää hyvänä tekona, mutta se lienee perusteltua ja väistämätöntä. Varuskunnan lopettamisesta on kymmenen vuotta, ja nämä vuodet ovat kartuttaneet myös sotilaskotisisarten ikää (ainakin puolella tuosta määrästä).

Varsinainen vuoden hyvä teko on rahaston perustaminen ja sen aktiivinen käyttö tulevaisuudessa.

Sotilaskotisisaria on syytä kiittää – syvään kumartaen – siitä työstä, jonka he ovat sodan jälkeisinä vuosikymmeninä varusmiesten ja armeijan eteen tehneet. Naisten tekemä vapaaehtoistyö nauttii laajaa arvostusta. Jos vaikka yhdistys nyt kuopataan, sen perintö jää monin tavoin elämään.

tarmo.nenonen@kotiseutu-uutiset.fi

Vastaa