Onnettomuuksia odotettavissa
Aina kun pelastusyksiköt lähtevät junaliikenteen onnettomuuspaikalle, mieleen hiipii epäilys pahimmasta. Kun tiistaina tuli tieto kuorma-auton ja henkilöjunan törmäyksestä Viinijärvellä, ajatuksena oli: joko taas? Onneksi tiedote rauhoitti lukijaansa: ei henkilövahinkoja.
Tavan liikennekielellä sanottuna Viinijärven radalla syntyi vain lieviä peltivaurioita. Tarpeet paljon pahempaan olivat kuitenkin olemassa. Iso kuorma-auto, jonka lavalla oli isohko työmaakoppi seisoi törmäyshetkellä valtatien sillan alla, erittäin ahtaassa paikassa.
Entäpä, jos kuorma olisi ollut hiukankin leveämpi? Entäpä, jos auto oli hieman lähempänä rataa. Entäpä, jos kohtaaminen olisi johtanut pahempaan törmäykseen ja henkilöjunan suistumiseen radalta? Juuri tuolla kohdalla betonipilarit kannattelevat isohkoa siltaa eikä junalla ole puutteellisen näkyvyyden takia juuri mitään mahdollisuuksia pysähtyä äkkitilanteessa…
Nyt kaikki matkustajat eivät välttämättä edes huomanneet veturin ja parakin kosketusta. Läheltä piti -tilanne ohitettiin rutiinilla, vain aikataulu kärsi.
Onnettomuuksien, joissa selvitään kohtalaisen pienin kolhuin ja ilman henkilövahinkoja, paras puoli on – tai ainakin pitäisi olla – paneutuminen turvallisuuden parantamiseen. Viinijärvellä tämä käytännössä tarkoittanee rajoituksia tienpätkälle, joka on ollut tähänkin saakka hyvin vähässä käytössä. Ilman tietyömaata väylän leveys olisi jäänyt testaamatta ja kaiken katsottaisiin olevan hyvin.
Viinijärvellä sattui talvella kuolemaan johtanut tasoristeysonnettomuus. Se lienee pantu henkilöauton kuljettajan varomattomuuden piikkiin ja kirjan kannet ovat jo kiinni. Tuoreessa törmäyksessä säästyttiin henkilövahingoilta, mutta viimeistään nyt olisi laajemman tarkastelun paikka koko Viinijärven suunnan rataverkoston tilasta.
Tasoristeyksistä suurin osa on ilman valoja ja puomeja. Edes pakollista pysähtymistä ei ole katsottu tarpeelliseksi, vaikka monessa ylityksessä autoilijan huomiokyky joutuu ylimääräiselle koetukselle ja edellyttää kävelyvauhtia.
Liikenne- ja rataturvallisuudesta vastuuta kantaville on syytä suositella automatkaa alueen lukuisille tasoylikäytäville. Hankkikaa jostain kuusi- ja seitsenkymppinen jäykkäniskainen kuski, jonka pitäisi nähdä/aavistaa junan mahdollinen tulo lähes 180 astetta takaviistoon. Jos siinä kyydissä tuntee olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi, silloinhan kaikki on kunnossa.
Tasoylikäytävien turvallisuuden parantaminen maksaa ja kohteita on lähes loputtomiin. Tässä vaiheessa tulisi kuitenkin muistaa, että myös onnettomuuksissa palaa rahaa eivätkä henkilövahingot edes ole rahalla korvattavissa.
Suurempaa vastuuta on syytä odottaa myös autoilijoilta, joiden välinpitämättömyydestä tulee moitteita, viimeistään silloin kun joitain vahinkoja lähistöllä sattuu.
tarmo.nenonen@kotiseutu-uutiset.fi
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.