Asuinkunnalle uudet kasvot

Rääkkylän kunnan saama valtakunnallinen julkisuus jatkuu ja on samamerkkistä kuin tähänkin saakka. Tällaista julkisuutta ei kunta ole tilannut eikä varmasti halunnut. Valtakunnan päälehti ja sen kiteeläislähtöinen toimittaja ovat ottaneet Rääkkylän yhdenlaiseksi ”mallikunnaksi”.

Kun isoilta väyliltä sivussa sijaitseva Rääkkylä on itse halunnut profiloitua asuinkunnaksi ja korostaa vahvuudekseen rauhaa ja luonnonkauneutta, Helsingin Sanomat heittää tämän viikon maanantaina – jo toisen kerran vähän ajan sisällä – rätin päin kuntakuvaa.

Perusajatuksena Pohjois-Karjalassa olemassaolostaan ja elinvoimastaan taistelevissa kunnissa on ollut tarjota viihtyisä ja leppoisa ympäristö esimerkiksi paluumuuttajille eläkepäiviksi. Näin maaseutu voitaisiin pitää asuttuna ja palvelut tämän myötä kohtuullisella tasolla. Tänne ei syntyisi perusteltua tarvetta perustaa susireservaattia.

Helsingin Sanomat kuvaa tämänhetkistä tilannetta – Rääkkylä esimerkkinään – muuttovirtana talousvaikeuksien ja väestötappion kanssa painiviin kuntiin. Ilmiö saa nimen ”syrjäytyneiden akanvirta”. Muuttajina ovat erityisesti kaikenlaiset ongelma-asujat, joille etsitään asuinpaikkaa. Ongelma-asujat muuttavat sinne, mistä vain saavat katon päänsä päälle.

Muutaman vuoden aikana on syntynyt uusi asumismuoto sinällään jo paljon parjatun kunnan vuokra-asumisen alapuolelle. Vanhoja kouluja ja muita isohkoja rakennuksia on kunnostettu asuinkäyttöön, osin suoja-asunnoiksi. Asialla eivät ole olleet kunnat, vaan yksityiset rakennusyrittäjät. Eivätkä kaikki esimerkit ole suinkaan olleet huonoja.

Koko ilmiö on vähintään kaksipiippuinen. Kaikilla tulisi olla katto päänsä päällä, mutta lieveilmiöiltäkään ei voida välttyä Yksi näistä mittareista – esimerkiksi Rääkkylässä – on työllisyystilastojen synkkeneminen. Myös Hesarin jutussaan esille nostamat luodinreiät ovissa antavat miettimisen aihetta turvallisuuden säilymisestä.

Valtakunnan ykköslehden uutisoinnin keskeinen ongelma on se, että esiin nostetut epäkohdat ovat elävästä elämästä ja mitä ilmeisimmin pitävät Rääkkylänkin osalta paikkansa. Asiasta olisi jo tähän mennessä noussut iso haloo, ellei teksteille ja kuville olisi riittävää katetta.

Tällä julkisuudella on kuitenkin helposti se vaikutus, että ns. toivotut muuttajat hautaavat viimeisetkin suunnitelmassa idylliseen pikkupitäjään paluusta. Alkuperäiseltä asuinkunta-ajattelulta murenee pohja pois.

Oikeastaan ainoaksi lohduksi Rääkkylälle jää se, että saman ongelman kanssa painii moni muukin itäisen Suomen ja Kainuun kunta.
Se vain on kovin laiha lohtu nykyisessä tilanteessa.

Rääkkyläläiset ovat vuodesta toiseen pyrkineet itse Värttinöineen, Kihauksineen ja talkoineen kirkastamaan kuntakuvaa, paljolti siinä onnistuneetkin. Väestötappiosta kärsivä kunta on usein näyttänyt uloispäin kokoistaan suuremmalta ja pirteämmältä.

Rääkkyläläisillä on ollut hyvä halu kirkastaa kuntakuvaansa, tuoda esiin osaamistaan ja vaalia perinteitään. Tähän saakka kunta on tunnettu mm. Värttinän, Kihauksen ja Esa Pakarisen kotipaikkana. On iso vaara, että nämä nimet unohtuvat nyt esille nostettujen nimettömien taakse.

Jaa:

Facebook