Numeropalveluissa päiväjärjestykseen
Matkapuhelimet yleistyivät autoissa joskus 1980-luvun alussa ja kännykät tulivat taskuun samoihin aikoihin. Ne olivat sananmukaisesti painavaa asiaa ja niistä alkoi uudenlaisen tavoitettavuuden aika. Sitä ennen tultiin aivan hyvin toimeen tavan lankanumeroin ja muisteltiin tekniikan kehitystä sentraalisantrojen ajasta. Kukaan ei enää kuunnellut puhelujasi, näin ainakin uskottiin.
Tänä päivänä elettäisiin jonkinmoisen katastrofin keskellä, jos matkapuhelimet lakkaisivat toimimasta. Elämä kaiketi pysähtyisi siihen paikkaan?
Kehitys kulkee ripeää vahtia myös numerotietojen osalta. Keskeisimmät yhteydet löytyvät yleensä kännykän muistista. Oma puhelinnumeromuisti on ainakin lähivuosien osalta rappeutunut nopeasti. Kaikki eivät välttämättä muista omaa numeroaan – saati lähimpien perheenjäsenten numeroja – ulkoa. Ne on oppinut nappaamaan kännykästä hetkessä.
Näistä aasinsilloista pääsee kätevästi tämän päivän käytännön ongelmiin, jotka ovat kerta kaikkiaan ärsyttäviä. Eiköhän kaikille ole kertynyt riittävästi kokemuksia minuuttien tai kymmenien minuuttien jonotuksista numeroihin, joihin odottaisi pääsevänsä heti ja lisänumeroita automaattiin mättämättä. Ja eiköhän yksi jos toinenkin ole tavannut langan päästä murtaen Suomea puhuvan henkilön, joka on vastannut milloin Tallinnasta, Dublinista, milloin mistäkin.
Tuoreita kokemuksia on tullut puhelinluetteloista, joista on päättänyt siirtyä puhelin- tai nettinumeropalveluiden käyttöön niin pian kuin mahdollista. Ja ehkäpä alan yritykset tähän pyrkivätkin, sillä puhelintiedustelusta maksetaan joka kerta.
Normaalikaavan mukaisesti kilpailun pitäisi kehittää palveluja ja vaikuttaa hintoihin alentavasti. Kun Pohjois-Karjalassakin on siirrytty tekemään kahta maakunnallista puhelinluetteloa, ovat ennakko-odotukset menneet täysin päälaelleen. Luetteloista ei ensinnäkään löydä tarvitsemiaan tietoja ja tarpeellisesta näkyvyydestä joutuvat yritykset ja palveluntarjoajat maksamaan pahimmassa tapauksessa tuplahinnan.
Mistään nappikaupasta ei ole kyse, sillä esimerkiksi Liperin kunta – toisen ilmestyvistä luetteloista valitessaan – säästää 12.000 euroa! Liperin täydellisemmät tiedot tulevat keväällä ilmestyvään luetteloon, mutta voi jo tässä vaiheessa kysyä, monenko tarpeellisen palvelun puhelintiedot siitä luettelosta vuorostaan puuttuvat!
Kahden luettelon käytännöstä pitäisi päästä mitä pikimmiten eroon. On perusteltua toivoa, että tämä vuosi on tässä ”jakomielitaudin kehittämisessä” ehdottomasti viimeinen. Numeroita etsiessään haikaille ”ikävä kyllä” sitä aikaa, kun Tele monopolina keräsi numerotiedot ja jakoi niitä yksissä kansissa.
Käytännön tuntuman vallitsevaan tilanteeseen saa vaikkapa etsimällä verotoimiston puhelinnumeroa (ja postiosoitetta) Pohjois-Karjalan tämän vuoden ensimmäisestä luettelosta:
Savo-Karjalan verotoimiston kohdalta ei löydy minkäänlaista tietoa, ei mitään mainintaa myöskään paikasta, missä olettaisi löytävänsä Joensuun verotoimiston. Seuraavaksi hyppää aakkosissa veehen eli pelkkään verotoimistoon: Wernerin jälkeen tulee Vero Moda ja Vertanen…
Mutta lääninhallituksen pitkästä listasta veroavun on yleensä löytänyt, yritetäänpä sieltä! Lääninhallituksen lyhyellä listalla viitataan aivan toiseen luetteloon: Itä-Suomen lääninhallitus, Mikkeli. P-K:n luettelossa sillä kohtaa viitataan lyhyesti lääninhallitukseen, takaisin.
Tässä vaiheessa neuvot loppuvat kesken. Pitäneekö odotella veroasioissa sen toisen puhelinluettelon ilmestymistä joskus keväällä. Kaiketi se käy verottajalle päteväksi selitykseksi.
Esimerkki ei ole ainoa. Ongelma edellyttää ratkaisua, jonka lähtökohtana on asiakkaiden palvelu. Kiusatkoot kilpailijat toisiaan, mutta älkööt ärsyttääkö asiakkaita tätä kertaa enempää.
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.