Sopivasti elämänhallintaa

KOLUMNI Joulun jälkeisen löhöilyn ja herkuttelun jälkeen on houkuttelevaa pohtia suurta elämänmuutosta. Kuntoilun aloittamista ja erilaisia pahelakkoja. Mainioita mietintöjä, kunhan pysytään kohtuudessa. Itselle sopivan kokoisen haasteen valitseminen kantaa pidemmälle kuin pelkästään lyhytkestoiseen innostukseen. 

Jos elämää yrittää hallita liiaksi, voi lipua pahimmillaan rajan yli, sairauden puolelle. Syömishäiriökäyttäytyminen ei ole tänä päivänä harvinaisuus, sillä joka kymmenes suomalainen on sairastunut siihen varhaisaikuisuuteen mennessä. Kuitenkin vain joka kolmas sairastuneista oli tunnistettu terveydenhuollossa.

Kun asiaa tarkemmin pohdittiin taannoin liperiläisten nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten kesken, todettiin ympäristömme ohjaavan meitä huonolle polulle. Ruokia arvotetaan terveellisiksi ja epäterveellisiksi, herkuttelusta pitäisi potea syyllisyyttä. Älykellot kannustavat asettamaan tavoitteita, kirjaamaan kaloreita ja mittaamaan liikkumisen määrää. Omaan painoon kuuluu olla tyytymätön, ehkäpä jopa kokea itselle persoonallisista piirteistä häpeää. Juuri näitä samoja pohdintoja syömishäiriöoireileva poika tai tyttö kantaa taakkana.

Syömishäiriöön sairastuneelle oireilu palvelee jotain tarkoitusta. Kun elämä muuten tuntuu hankalalta ja hallitsemattomalta, lounasvalintoja ja punttisalikäyntien määrää voi ainakin hallita tiukan joustamattomasti. Hallinta voi kuitenkin olla harhaa, jos poimintoja ohjaa riippuvuus liikkumisesta tai pakottava tarve syödä vain ja ainoastaan terveellisiä ruokia. Jos sairastunut tuttavani joutui ryhmäpaineen tai vanhemman sukulaisen ahdistamana ”herkuttelemaan”, poti hän tämän jälkeen valtaisan huonoa omatuntoa, tarvetta rangaista itseä.

Jos olet huolissasi läheisesi ruokasuhteesta, älä jätä ottamatta asiaa puheeksi. Voit olla ystävällesi pelastava enkeli, vaikkei hän sitä ensin ymmärtäisikään.

Ennen kaikkea, muista olla itsellesi armollinen myös tipattoman tammikuun ja kuntosalipuuskiesi lomassa. Jospa vain antaisit mennä ja nauttisit elämästä. Myöntäisit itsellesi keho- ja ruokarauhan. Vaikka terveet elämäntavat, liikkuminen ja monipuolinen ruoka ovatkin tärkeitä, muista, että elämme vain yhtä hetkeä kerrallaan.