Olet läheisellesi tärkeä

KOLUMNI Vanhusten viikko. Onneksi se on saanut pitää oman nimensä, vaikka vanhempia herroja, rouvia ja neitejä lie kutsuttavakin ikäihmisiksi. Minkä ikäinen on ikäihminen? Kuka on vanhus? Vai mitataanko vanhusmaisuutta kunnon perusteella? Olkoonpa kuinka vain, tämän viikon teemana on ”Tehdään iästä numero”.

Siinä missä joku jää varhais- tai sairauseläkkeelle, toinen haluaa vapaaehtoisesti osa-aikaeläkkeelle ja kolmas jaksaa painaa pitkää päivää vielä seitsemänkymppisenäkin. Samaan tapaan yhdellä kunto voi romahtaa jo pian eläköitymisen jälkeen ja virkeimmät vanhukset ajelevat autolla yli 90-vuotiaana. Istuin viime viikolla Liperin terveyskeskuksen osastolla lounaskaverina. Pöydän toisella puolella 94-vuotias rouva muisteli sota-ajan ruokapulaa nousten pöydästä omin jaloin. Vastapäätä oli yhden sukupolven verran nuorempi asiakas, joka tarvitsi pyörätuolia.

Nuo molemmat ikääntyneet henkilöt ansaitsevat arvokkaan vanhuuden, riittävästi apua ja hellää huolenpitoa. Kuinka upeaa työtä niin osastolla kuin kotihoidossakin tehdään. Te hoitajat olette kullanarvoisia auttajia kaikissa hetkissä vanhusten loppuelämän ajan. Ystävällinen äänenne kirvoittaa yhdessä hetkessä vanhukselle hymyn huulille. Tomera otteenne saa heidät nousemaan peiton alta ja vertymään aina päivän askareiden pariin.

Silti me läheiset olemme heille ne kaikkein tärkeimmät ihmiset. Meidän äänemme he huononäköisinäkin tunnistavat ja meidän kasvomme he muistisairaanakin viimeisenä tietävät tutuiksi ja turvallisiksi. Jokainen päivä he odottavat meitä käymään ja palkitsevat tulomme sydämellisin kosketuksin, joskus heidän poskelleen vierähtää jopa ilon kyynel.

Ilahduta siis läheistäsi ja itseäsi tällä teemaviikolla vierailemalla hänen luonaan. Vie hänet ulkoilemaan tai tehkää yhdessä pieni jumppa kunnon mukaan. Juokaa yhdessä päiväkahvit ja jutustelkaa jostain vanhasta tai lukekaa yhdessä kivoja uutisia. Jos vaarisi tykkää laulaa, laita puhelimestasi soimaan joku hänen lempikappaleensa. Jos mummisi oli käsityöihmisiä, askarrelkaa tai vaikkapa leipokaa usean sukupolven voimin. Tai vie vaikka pala syksyistä marjametsää mukanasi varpujen muodossa. Jos näköaisti vielä pelittää, katselkaa tabletilta kuvia tai videoita lastenlapsista, kenties voisit tilata vanhukselle ihan oikeita paperikuviakin. Niitä hän jaksaa katsoa aina uudestaan ja uudestaan, kun sinä kirmaat takaisin elämään omaa arkeasi.