Miten Runeberg puhui?

KOLUMNI Sunnuntaina nostetaan liput salkoon Runebergille, kansallisrunoilijallemme. Vaikka Pietarsaaressa syntynyt ja Porvoossa asunut Johan Ludvig Runeberg puhui ja kirjoitti ruotsiksi, hänen monet suomeksi käännetyt teoksensa ovat aarteitamme, Maamme-laulusta lähtien. Vänrikki Stoolin tarinoiden avausrunon sävelsi Fredrik Pacius, ja runoteoksella oli 1800-luvulla useitakin suomentajia.

Kun yleensä puhetta pulppuavasta ihmisestä lausahdetaan, että ”puhuu kuin ruuneperi”, niin oliko runoilija, toimittaja, opettaja ja pappi Runeberg siis puhelias? Todennäköisesti jo ammattiensa puolesta hän käytti kieltä ansiokkaasti, mutta alkuperäisesti sanonnalla tarkoitettiin kaunokielistä ulosantia ja taitavaa sanankäyttöä. On siis kehumista, jos puhetta noin luonnehditaan.

Runeberg loi runoissaan ihannekuvan Suomen kansasta ja luonnosta, minkä vuoksi häntä jopa palvottiin. Hänen kekseliäs vaimonsa Fredrika taas loi suuhumme muuta sulavaa, eli Runebergin tortut, joiden reseptin kehittäjänä alun perin pidetään porvoolaista sokerileipuria. Kannattaa sunnuntaina sulatella suussaan sekä kaunista puhetta että päivän herkkuja. Runebergin muuten kerrotaan lisänneen makunautintoon vielä punssilasillisen, jonka kera hän leivonnaisen nautiskeli.

Runebergin ansiosta suomen kielikin ylevöityi, kun runollista ruotsia käännettiin suomeksi. Mutta mitä nyt tapahtuu maassamme, ja ihan Liperissäkin? Tuleeko kielestämme ainakin puhuessamme finglishiä, kun klousaamme (close) asioita päätökseen, kaikki on ihan fain (fine) ja on draivi (drive) päällä tekemisessä… Niin, Pärnällekin tehdään Master Plan, joka vilisee englanninkielisiä termejä. Suomenkielisyyttä on tähän pläniin toivottu ainakin somekeskusteluissa ja yleisönosastokirjoituksissa.

Mutta siihen puheeseen vielä. Voisimmeko olla kuin ”ruuneperi” ja viljellä kaunista kieltä sekä puhua hyviä sanoja toisillemme, suomeksi?  Kielemme rikkaus elävöittää omaakin mieltä, ja kyllä suomenkielisiä sanoja löytyy myös Pärnävaaran aluesuunnitelmaan.