26.7.2022
Kesäpuuhia Siikakoskella
On helppoa tulla sokeaksi liian lähellä oleville asioille. Kun on ikänsä pyörinyt Siikakoskella, leikannut loputtomalta tuntuvan määrän ruohoa, raivannut heti uudelleen rehottamaan ryöpsähtäviä pusikoita, korjaillut rapistumiskierteessä viihtyviä rakennuksia, köhinyt savusaunan lämmityksessä ja kalansavustuksessa tai pyydystänyt hellyttävän ilkikurisia lampaita, miljöö, olipa se kuinka hieno tahansa, ei aina jaksa sytyttää. Joskus on ilmennyt tarvetta tietoisesti vältellä koko paikkaa.
Liekö syynä iän karttuminen, mutta viime vuosina Siikakosken erityisyys on alkanut hahmottua myös minulle. Osasyynä silmien avautumiseen saattavat myös olla tuttujen, tuntemattomien sekä eri viranomaistahojen vaivaannuttavan ylistävät kommentit. Moni Siikakoskella ensi kertaa käynyt on ihmetellyt, miksei ole paikasta kuullut aiemmin tai että ei uskoisi, että tällaisia maisemia löytyy Pohjois-Karjalasta. Usea kauempaa tullut kulkija on kertonut kivisillan jämän nähdessään kuvitellut olevansa jossain päin Britteinsaaria. Museoviraston mielestä Siikakoskella on arkeologisena kohteena valtakunnallista merkitystä.
Olivatpa eri tahot Siikakoskesta miten innoissaan tahansa, kesä koskella on noudattanut iät ja ajat tuttua kaavaa. Toukokuussa museolla pidetään siivoustalkoot ja arvuutellaan, järjestetäänkö tänä vuonna juhannusjuhlat. Talkooporukka ei ole suuri, ja käsien riittävyys juhlista selviytymiseen pohdituttaa. Lopulta päädytään juhlien järjestämiseen. Juhannusviikolla museo avataan, ja lampaat kärrätään Herrainniemeen. Aattona urakoidaan juhlat ja huokaistaan, että kaikki sujui taas hyvin, ihmisiä ilmestyi paikalle jostain syystä runsaasti eikä savusauna palanut kokon loimotuksessa. Pitkin kesää lämmitetään savusaunaa, tutustutetaan vierailijoita Siikakosken historiaan ja yritetään pitää nurkat tiptop-kunnossa.
Tänä kesänä uutta on ollut Siikakosken Pikkupullien kesäkahvila ruismyllyssä. Nuoret yrittäjät ovat olleet aidon yllättyneitä kahvilan saamasta yltiöpositiivisesta palautteesta, suosiosta ja työmäärästä. Sympaattinen kahvittelupaikka vaikuttaa olevan juuri sitä, mitä Siikakoskelle on kaivattu, ja se sekä ulkomuseo täydentävät hienosti toisiaan. Kesää on vielä jäljellä!
Antti Mutanen
kirjoittaja on Komperon kotiseutuosaston sihteeri
Tietoa kirjoittajasta
Kolumnisti
Kotiseutu-uutisten seiskasivulla julkaistaan vierailevien kolumnistien kirjoituksia. Ääneen pääsevät niin järjestöaktiivit, nuoret, kirjailijat, johtajat kuin eläkeläisetkin.
