Kosmopoliitin peräkyläily
Käynnistän auton ja suuntaan nokan kohti Rääkkylää. Kytken kaiuttimiin älypuhelimen ja valitsen soitettavaksi Väinö Linnan merkkiteoksen: Täällä pohjantähden alla. Meneillään on trilogian kolmas osa. Eletään 50-lukua. Iäkäs Janne Kivivuori ajelee pojanpoikansa kanssa kohti synnyinseutujaan. Ikkunasta vilistävät ohi voikukkien valtaamat pellot.
Tien viertä löntystää laulujaan itsekseen hoilottaen vanha ukko.
– Aurinko kultaa nurmen nukkaa, peltojen kultaa puuta ja kukkaa!
Pysähdytään Kompakan kyläkaupalla.
– Mun täytyy strydiä, ilmoittaa Jouko, Jannen pojanpoika.
Kannan kauppaan pinkan Kotsarin kesälehtiä. Samalla ihailen kaupan vieressä seisovia neliskanttisia bensamittareita. Päivä on lämmin. Tekisi mieli ostaa jäätelöä, mutta päätän odottaa Rääkkylän kylälle asti. Ajattelen mummia ja tämän lapsuutta seudulla samoilla seuduilla. Tuntuikohan ilma täällä silloinkin yhtä uneliaalta.
Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit jatkaa lukemista.
Tietoa kirjoittajasta
Eemeli
Eemeli Surakka viihtyy Liperin ja Rääkkylän leveyksillä kesäkuukausina. Muun kalenterista löytyvän ajan hän toimittaa suuren seikkailijan ja maailmanmatkaan virkaa.
