Uudenlaista aluepolitiikkaa

Nyt kun on päästy toteutusasteelle hallituksen linjauksissa lakkauttaa monia haja-asutusalueiden junavuoroja, ollaan lakkautusuhoa suuntaamassa saaristoihin. Nämä uusimmat hankkeet eivät aivan suoraan meitä koske, mutta syytä solidaarisuuteen meren saaristolaisten puolesta on meilläkin.

Liikenne- ja viestintäministeriö on käynnistänyt kehittämishankkeen, jossa ”etsitään keinoja vastata nykyistä paremmin saariston muuttuviin liikkumis- ja kuljetustarpeisiin”, kuten ministeriön tiedotteessa todetaan. Tiedotteen mukaan saaristossa esimerkiksi Turun saaristossa nykyiset, valtion hankkimat ja käyttäjille maksuttomat yhteysaluspalvelut saattavat olla esteenä saariston liikennepalvelumarkkinoiden kehittymiselle. Nykyisiä palveluja tiedotteessa kritisoidaan siitä, että yhteysalusliikenteen ensisijaisena tarkoituksena on huolehtia saariston vakituisten asukkaiden välttämättömistä matka- ja kuljetustarpeista. Esimerkiksi matkailun ja osa-aika-asukkaiden tarpeisiin nämä palvelut eivät välttämättä ole riittäviä.

Ministeri Berner siis haluaa alas ajaa vakituisia asiakkaita palvelevat maksuttomat palvelut ja kuvittelee tilalle syntyvän ”markkinaehtoista liikennettä”, joka palvelisi matkailua ja osa-aika-asukkaita. Ehkä myös vakituisia asukkaita, mutta maksullisena? Tämä on samaa linjaa, joka on tullut jo tutuksi ministeri Bernerin päätöksissä lakkauttaa junavuoroja ja hurskaasti toivoa tilalle markkinaehtoista liikennettä. Junavuorot koskivat manteretta, nyt ovat iskun kohteena saaristojen asukkaat. Outoa aluepolitiikkaa hallitukselta – turhahan tätä on kokonaan ministeri Bernerin piikkiin laittaa, täytyyhän koko hallituksen olla tietoisia näistä alueita kurjistavista hankkeista.

Merkilliseksi asian tekee sekin, että meillä on saaristolaki, joka viidennessä pykälässä säädetään, että ”Valtion on pyrittävä huolehtimaan siitä, että saariston vakinaisella väestöllä on käytettävissään asumisen, toimeentulon ja välttämättömän asioinnin kannalta tarpeelliset liikenne- ja kuljetuspalvelut, sekä siitä, että nämä palvelut ovat mahdollisimman joustavat ja ilmaiset tai hinnaltaan kohtuulliset.” Vuonna 1981 säädetty saaristolaki on edelleen voimassa. Sen luulisi olevan ministeri Bernerin ja koko hallituksenkin tiedossa.

Koko Suomea, mukaan lukien me saaristo-osakuntalaiset, liperiläiset ja rääkkyläläiset, koskee ministeri Bernerin liikennekaarimalli-esitys. Sen yhtenä ydinajatuksenahan on, että liikenneväylät, kuten tiet, raiteet, sillat ja vesiväylät, yhtiöitetään ja yhtiö alkaa vastata niiden ylläpidosta, uusimisesta ja uudenrakentamista saamillaan käyttäjätuloilla. Asiassa on tietysti hyviä puolia, muun muassa se, että ulkomaalaiset rekat, puuntavarakuljetuksia tarvitsevat metsäyhtiöt ja muut suurkäyttäjät olisi mahdollista saada maksajan osaan. Mahdollista se olisi jo nytkin jos halua olisi. Mutta suurena uhkana on se, että suurimmiksi maksumiehiksi joutuvat ne, jotka tarvitsevat liikenneväyliä, ihan näitä perusteitä, jokapäiväiseen elämiseen, työssäkäyntiin, koulussa käyntiin ja asiointiin.

En halua uskoa mihinkään salaliittoteorioihin. Mutta kaikki nämä liikkumiseen liittyvät hankkeet ovat niin johdonmukaisesti maaseudun ja saariston haja-asutusalueiden elämisedellytyksiä vastaan, että uskon, että monilla tahoilla suunnitelmat siitä, että väestö on saatava entistä suuremmalla joukolla muuttamaan niin sanottuihin kasvukeskuksiin, on otettu todella vakavasti. Niiden suunnitelmien halutaan toteutuvan.

Murheellisen vuodatuksen jälkeen tähän loppuun pieni kevennys. On yksi asiaryhmä, josta en ole kirjoittanut oikeastaan koskaan. Se on muoti. Nyt on kirjoitettava miesten muodista. Jos katselette television viihdeohjelmia tai vaikkapa eduskuntaistuntoja, huomaatte varmaan, että nyt ovat muotia miesten erittäin kireät puvut ja erittäin tiukka napitus. Tuntuu, että miten ne voivat noin pieniä puvuntakkeja päällään pitää. Mutta sitten tulee iloinen mieli kun mietin, että minulla on Varpasalon komerossa muutama pukukerta, jotka ovat todella muodikkaita, takuulla tarpeeksi kireitä.

Vastaa