Paperille painettu ja verkkoon viritetty

Kävijöitä Kotsarin verkkosivuilla on jopa 23 000 kuukaudessa.

Sanovat, että paperilehdet ovat pian historiaa. Hienoisesti painomusteelta tuoksuvat, kotoisasti rapisevat aviisit, joita nykyään luksustuotteiksikin kutsutaan. Olkoonkin, ettei sanomalehtipaperi vedä prameudessa vertoja aikakauslehtien kiiltäville sivuille – painokustannukset ja Postin hinnastoissa komeilevat lukemat riittävät täyttämään ylellisyystuotteen tunnusmerkistön. Mutta kuinka kauan paikallislehtiä vielä lukijoiden kotinurkille kannetaan?

Yksi sanoo, ettei aikaakaan, kun kaikilla on sähkökiukaat eikä sanomalehteä tarvita enää sen paremmin saunansytykkeeksi kuin kalankääreeksikään. Toinen taas tuumaa, että maailma muuttuu eskoseni, muttei suinkaan niin vinhaa vauhtia kuin teknologiavelhot kuvittelevat. Tosiasia lienee, että vastauksen kysymykseen tietävät historiantutkijat sitten aikanaan. Todennäköisesti vielä naureskelevat arvioille, joita media-alan ammattilaisiksi itseään tituleeraavat ihmiset parhaillaan maalailevat.

Niin tai näin, kansalaisten lukutottumuksissa tapahtuneisiin ja tapahtuviin muutoksiin on reagoitava. Aivan samalla tavoin kuin Kotsarin sivuille on vuosikymmenten varrella marssitettu niin kuvat kuin väritkin, nikkaroidaan paperilehden rinnalle parasta aikaa sähköisessä muodossa ilmestyvää paikallista tietolähdettä.

Kotiseutu-uutisten verkkosivuilla julkaistaan jatkossa samat uutiset ja artikkelit kuin paperilehdessäkin. Ja enemmänkin, sillä jo nyt esimerkiksi rikos- ja onnettomuusuutiset kirjataan vain verkkosivuillemme. Juttuihin liittyviä kuvia mahtuu bittiavaruuteen liki rajaton määrä – siksi niitä löytyy verkosta huomattavasti enemmän kuin paperilehdestä. Suurin muutos liittyy kuitenkin aikatauluihin: verkkoon artikkelit sujautetaan heti, kun me toimittajanketaleet saamme ne naputeltua. Ilmestymispäivä on toisin sanoen joka päivä.

Sähköisessä muodossa ilmestyvä Kotsari on tilattava paikallislehti siinä missä painokoneen läpi pujahtanut aviisikin. Verkkosivuilla voi silmäillä maksutta vain pienen pienen osan kaikesta sinne tallennetusta materiaalista. Lukuoikeuden lunastamalla saa käyttöönsä tunnukset, joiden avulla artikkelit avautuvat kokonaisuudessaan.

Silkkaa sähköistä viestintää Liperin ja Rääkkylän paikallislehden tehtailu ei vielä lähitulevaisuudessa ole. Panostamme edelleen sata lasissa printtilehteen, joka tipahtaa tilaajiemme postilootiin kerran viikossa. Vielä kun ei ole keksitty, miten verkkolehden saisi painomusteelta tuoksumaan.
Hanna-Leena Kunttu

Jaa:

Facebook