1.10.2015
Töissä lähes palkatta, joka päivä
Olisitko valmis tekemään töitä 60 sentin tuntipalkalla pari tuhatta tuntia vuodessa? Myös öisin ja pyhäpäivinä? Sunnuntaikorvauksista, lomarahoista ja ylitöistä on puhuttu viime viikkoina paljon, mutta yksi ammattiryhmä on ollut hiljaa, nimittäin maataloustuottajat.
Ahdinko alkutuotannon parissa alkaa olla niin suurta, ettei kukaan jaksa siitä enää meteliä pitää. Kuluvan vuoden aikana monella tilalla on tehty lopettamispäätös, sillä erityisesti lypsykarja- ja sikatalous kärvistelevät totisissa vaikeuksissa. Kuluvan vuoden tuottajahintojen lasku ja paikoin edellisvuotta heikommaksi jäävä viljasato rokottavat tiloja entisestään.
Maatalouden kannattavuus on jo neljättä vuotta jyrkässä alamäessä. Luonnonvarakeskus Luken julkaisemat vuoden 2014 maatalouden kannattavuuskirjanpidon ennakkotulokset ovat karua luettavaa. Jos sekä oman että vieraan pääoman kustannukset vähennetään tuotoista täysimääräisinä, saadaan yrittäjän palkaksi jäävä työansio. Hieman vajaalle 2 000 työtunnille jäi työansiota keskimäärin 60 senttiä tunnilta. Tuolla ”ansiolla” työskennellään myös sairaana, sillä lomitusta ei ole vara enää ostaa, norovirus ja neljänkymmenen asteen kuume eivät vielä varsinaisesti estä lypsytyötä, olipa kyseessä pyhä tai arki, sillä eläimet on hoidettava jokaisena päivänä, vähintään aamuin ja illoin.
Yötyölisiä ei ole, vaikka poikimisia osuu vuorokauden pimeimpiin tunteihin, ja näin puintiaikaan viljakärryjä kuljetellaan kelloon katsomatta jos poutaa on. Ennustelaskelma kertoo myös sen, että keskiverto viljatila ei anna tänä vuonna viljelijäperheelle lainkaan yrittäjätuloa.
Nykyisellä kehityksellä ajetaan vääjäämättä alas Suomen omavaraistaloutta. Laitumella käyskentelevät lypsikit, lainehtivat viljapellot ja tilalta suoraan ostetut paistilihat ovat pian muisto vain, jos jotain ei tehdä ja pian! Maatilat ovat henkitoreissaan; varmaa jatkoa voi povata vain niille, joiden velkataakka pakottaa uskomaan parempaan tulevaisuuteen – josta tosin ei ole mitään merkkejä luettavissa.
Virossa huipputuotoksisia lehmiä teurastetaan parhaillaan niin kiivaasti, että osa pitää rahdata jo Puolaan, sillä tarjontaa on enemmän kuin teurastajia. Halutaanko Suomestakin lahdata kannattamattomuuden vuoksi vuosikymmeniä jalostettua karjaa? Näin tehdään jo, sillä navetan täydennystä etsivät ovat harvassa. Meijerin tonkkaposti, lypsytilallisten keskinäinen kauppatori kertoo julmaa kieltään: myynnissä pelkästään Itä-Suomen alueella on viime kuukausina ollut kymmeniä karjoja, tilanpidon lopettamisen tähden. Rääkkylässäkin maitoauton reitti harvenee ensi vuonna monen tilan kohdalla, ja nyt on jo kyliä, joissa tankkivaunun ei tarvitse enää kierrellä.
Jo vuosia on puhuttu lähiruoan nosteesta ja kuluttajien halusta sen käyttämiseen. Teot vain eivät yllä alkutuottajille saakka, halpuuttamisen seuraukset kyllä tuntuvat sitäkin karvaammin. Nyt on viimeiset hetket valita siellä kaupan tiskillä, maksaako muutaman sentin enemmän kotimaisesta lähiruoasta vai tukeeko yhä tätä alkutuotannon tappamisen kierrettä.
Tietoa kirjoittajasta
Paivi
Päivi Lievonen karauttelee mieluusti ratsuillaan pitkin rääkkyläläismaastoja – vauhdikkaan toimittajan kulkimiksi kelpaavat toki myös sukset, lumikengät ja velosipedi. Hyvä jos aktiivisuusmittarikaan siinä vauhdissa mukana kestää!
Kommentit
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Eikai kaikkea kotona olon tunteja sentään työssä hinnoitella?
Propagandaa sanoa vuosi vuodelta, että maataloudella ei elä. Kun katson suomalaisten tilojen, siis niiden, jotka eivät ole jääneet valittamaan, vaan kehittäneet ja valinneet ne osat maatalouden tuotteista ja jatkojalostuksesta, niin eipä ne kyllä huonolta
elinkeinolta näytä. Saavutetut edut kaikessa ovat vertaansa vailla, jos mietitään esim. Lomituspalveluita, eläkemaksuja, tai satokorvaus ja tukijärjestelmää. Jos noilla ei elele, ei ainakaan kannata kadehtia muita yrityksen aloja, vaan käväistä peilillä ja kysyä, mitä teen, miten teen, onko tekemiseni oikeissa asioissa.
Kaikki kunnia maatalous yrittäjille. Teette hyvää työtä. Typerät kaupunkilaiset kadehtii maataloustukia, mutta eivät pystyisi päivääkään tekemään teidän töitä. Valitettavasti tulot määrää mitä ostetaan ja kuten itselläni 400€ brutto palkalla on ostettava mitä sillä saa. Valitettavasti siihen harvoin kuuluu kotimainen tuote. Pahoittelut.
Nyt on koko maatalous sektori aikamoisen mylleryksen keskellä. Mut eipä media siitä paljon mitään kirjoittele. nämä kirjoitukset pitäis saada enemmän näkyviin, et saatais nauta/sikatilojen ahdinko näkyviin. Mutta minua hämmästyttää se että viljatiloista puhutaan niin vähän? Miksi emme ole niin kuin muut? Miksi meiltä osa-aika viljeliöiltä pitäis viedä kaikki tuet? jopa tutkia sanoi että onneksi viljanviljeliällä on muu työ mikä kattaa kulut. En halua tuomita ketään. vituttaa se ostaa tautiaineita kesäloma rahoilla, just niitä mitä leikataan.
Se on tuo tukiaiset jotka opettaa liian helpolle ennkään saanut mitään tukea ja silti pärjäsi nyt saa tuet hoitamattomista pelloista eikä silti pärjää. Olen itse viljelijä ja hyvin pärjää kun tekee nykyään pärjää jopa paremminkin kun ennen ku saa niin hyvät tuet mutta silti on teitä jotka valittaa kehittäkää tekin. Tuet saisi lopettaa.
Maataloustuet byrokratisoivat tuotantoa, kaventavat valikoimaa, ja laskevat tuottajahintoja monopsoniostajille, joilla on jo valmiiksi euroopan korkeimmat katteet. Lopputuloksena halpaa vehnää kansalle ylihintaan brändättynä.
Tukiruljanssin poistaminen on parasta mitä voisi tehdä sekä itämerelle, miljöölle, maankäytön monipuolistamiselle, kannattavan monimuotoviljelyn kannustamiselle ja innovaatioiden vapautumiselle siinä miten maata voi käyttää. Mitä kaikkea tuottoa siltä hehtaarilta voi saada? Voisiko maata kohdella paremmin, kauniimmin, monikäyttöisemmin, ihmis-läheisemmin?
Jos vaikkapa vuokra-asumista haluttaisiin tukea, ja annettaisiin vaikkapa 300 euron asumistuki kaikille vuokralaisille, mitä tapahtuisi?
– kaikkien vuokrat nousisivat kolmellasadalla eurolla. Tuki, joka oli tarkoitettu vuokralaisille, valuisikin suoraan vuokranantajille – mutta hekään eivät pidemmänpäälle siitä hyötyisi, koska niin uusien kuin vanhojenkin asuntojen hinnat nousisivat sen verran. Lopputuloksena tämänhetkiset asunnonomistajat saisivat ilmaisen joululahjan, asunnot olisivat kautta maan entistä kalliimpia – ja oltaisiin onnistuttu taas lisäämään asumiseen liittyvää byrokratiaa pykälän verran. Lopputuloksena vuokra-asuminen ei olisi entistä edullisempaa tai kannattavampaa, ainoastaan hieman vaivalloisempaa – ja valtio-riippuvaisempaa.
Voivatko maatalouden ongelmat johtua juuri vastaavasta veden kaivoonkantamisesta ja alan byrokratisoimisesta? Byrokratian lisääminen aina suosii isoja toimijoita ja vallan ja toiminnan keskittymistä niiden käsiin joilla on omat lakiosastot hyödyntämässä lainsäädännön kummallisuuksia – ja isoimpien tapauksessa jopa lobbarit vaikuttamassa lainsäädäntöön.