27.2.2020
In memoriam: Marja Hirvonen 8.4.1943–2.2.2020
”Onneni on olla Herraa lähellä”, lauloi radio. Laulun sanomaan sekoittui suru: Marja Hirvonen on kuollut.
Suru on Rääkkylän yhteinen; Marjan onnea oli olla Herraa lähellä, turvata yksin Jumalaan.
Marja Hirvonen, os. Vieresjoki tuli Rääkkylään 80-luvun alussa miehensä Mikko Hirvosen myötä. Takana oli yhteinen elämä Etelä-Afrikassa, minne Marja oli muuttanut jo teinityttönä.
Mikon Marja tapasi Kuopiossa, minne oli tullut pätevöittämään Etelä-Afrikassa suoritettua sairaanhoitajatutkintoaan. Pari kuukautta venähti pariin vuoteen. Kotiin Durbaniin hän palasi Kuopiossa opiskelleen rääkkyläläisen Etelä-Afrikkaan siltoja rakentamaan lähtevän rakennusinsinöörin vaimona ja pienen tytön äitinä.
Etelä-Afrikassa Marja Hirvonen erikoistui vielä kätilöksi.
Rääkkylään viisihenkiseksi kasvanut perhe toi tuomisinaan tuulahduksen kansainvälisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Seurakuntaelämä oli osa arkea. Siitä tuli myös Marjan työ. Hän jatkoi edelleen opintojaan ja erikoistui diakoniaan. Rääkkylän seurakuntasisarena hän toimi lähes 20 vuoden ajan aina eläkkeelle siirtymiseensä asti.
Marjan ajatusmaailma ja toiminta lähti uskosta, kolmiyhteisestä jumalasta. Hän näki kaikki tasa-arvoisina, kohtasi ihmisen ihmisenä kysymättä työtä tai oppiarvoa.
– Yhteisöllisyys oli hänelle tärkeää, saada työyhteisö toimimaan raja-aidoista huolimatta, luonnehtivat entiset työtoverit.
– Yhdessä tekeminen, yksinäisyyden poistaminen.
Tästä esimerkkeinä ovat Tarinatuvan perustaminen ja naistenpiiri.
– Marja teki työtään sydämellä ja antaumuksella, muistelee Rääkkylässä 80-luvulla pappina työskennellyt, nykyisin Kiteen seurakunnan kirkkoherra Ilmo Kurkola.
– Hän jätti Rääkkylään pysyvän jäljen.
– Eikä ainoastaan työtään ja työaikanaan, täydentävät entiset työtoverit.
– Hän oli aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan oman aikansa kustannuksellakin.
Marja teki työtä vammaisten saamiseksi osaksi arkipäivää. Esimerkkinä on Pietun, perheen kuopuksen pääseminen päiväkotiin. Se vaati peräänantamatonta taistelua. Tällä tavalla äiti avasi oven, päiväkotiin pääsyn muillekin vammaisille lapsille.
Marjaa kaipaamaan jäi perheen, sukulaisten, entisten työtoverien ja ystävien lisäksi oikeastaan koko Rääkkylä, jolla oli onnea olla Marjan lähellä, ja johon hän Ilmo Kurkolan sanoin jätti pysyvän jäljen omalla elämänmyönteisellä ja puolestamme rukoilevalla tavallaan.
Läheisten ajatuksista koonnut Kaarina Kainulainen
Tietoa kirjoittajasta
