30.11.2017
Satavuotiaan vuoksi
Mattisenlahden koululla tuoksuvat vastapaistetut piparit. Kyläkoulun oppilaat ovat olleet ahkeria heti aamusta: opettajanhuoneen pöydillä komeilee kaksi pellillistä suomineidon muotoisia leivonnaisia. Piparkakut on päällystetty valkoisella sokerikuorrutteella ja sinisillä nonparelleilla.
Jumppasalissa solisevat musiikin sävelet. Koulun johtaja Susanna Federley soittaa pianoa, lapset laulavat. Kappale kertoo Suomesta, harjoitellaanhan salissa tulevana maanantaina koittavan itsenäisyysjuhlan ohjelmaa.
– Tällä viikolla olemme tutustuneet Suomen historian eri vuosikymmeniin, Federley kertoo.
Maamme historia sävyttää myös juhlaohjelmaa. Musiikkiesitysten lomassa kuullaan, millaisia käännekohtia vuosikymmenten varrelle on mahtunut. On itsenäistytty ja sodittu, nähty television tulo taloihin ja iloittu urheilumenestyksestä. Lappalaisten veljesten, Roukalahden omien poikien, hiihtoansiot muistetaan nekin mainita.
Missä on Ansa?
Neljäsluokkalainen Onni Holopainen kertoo, että itsenäisyysjuhlaa on harjoiteltu aika tavalla. Nuoren miehen osana on osallistua lauluesityksiin ja esittää evakkoa.
– Ja kantaa tavaroita. Melkein koko ajan pitää tehdä jotain, Holopainen luonnehtii.
Eikä ihme, lavasteet ja asusteet vaihtuvat tiuhaan. Hetkensä valokeilassa saavat niin pahvilaatikosta askarreltu kuvaputkitelevisio kuin soutaja Pertti Karppinenkin, airoineen totta kai.
– Mutta mihin Ansa hävisi, Susanna Federley ihmettelee kun estradille astelee Tauno yksin.
Kenties tämä kohta esityksestä kaipaa vielä pientä hienosäätöä. Halutaanhan satavuotiasta Suomea juhlia näyttävästi.
– Suomi on turvallinen maa. Mie tykkään asua Suomessa, neljäsluokkalainen Kalle Tyni arvottaa.
Eniten hän pitää talvesta, juuri alkamaisillaan olevasta vuodenajasta.
– Parinsadan metrin päässä on tosi hyvät mäet, Tyni paljastaa.
Itsenäisyysjuhlan ohjelmaa tässä harjoitellaan.
Tietoa kirjoittajasta
Hanna
Hanna-Leena Kunttu ahkeroi Kotsarin toimittajana vuosikymmenen ajan, helmikuusta 2011 helmi-maaliskuun vaihteeseen 2021.
