Pienempi yleensä parempi

KOLUMNI Ovatko kyläkoulut menneen ajan nostalgiaa vai edelleen kovaa tätä päivää? Tätä pohdintaa joudutaan Liperissä tekemään seuraavan parin viikon aikana oikein tosissaan. Heti ensimmäiseksi ilmoittaudun käsi pystyssä kyläkoulujen kannattajien joukkoon. Harvalla niissä opiskelemisesta on huonoa sanottavaa; useimmiten hyödyt peittoavat taistossa haitat mennen tullen.

Itse olen opiskellut monen kokoisissa kouluissa, ja sopeutuvana, reippaana itseopiskelijana ne kaikki ovat antaneet minulle erittäin opettavaisia kokemuksia. Toisessa äärilaidassa on satojen oppilaiden yhtenäiskoulun ja lukion yhdistelmä Polvijärvellä. 1–1,5-sarjaisessa alakoulussa me kaikki tunsimme toisemme. Yhden kevätlukukauden istuin nenä kirjassa Mäntsälässä Hautjärven kyläkoulussa, jossa meitä oli 20 oppilasta ja yksi opettaja. Paripulpetissa piirrettiin monet muistiinpanot ihan ilman opetusta.

Piipahdin talvella molemmissa Liperin kyläkouluissa juttukeikoilla jutustelemassa lasten kanssa oman opinahjon parhaista puolista. Tekemisessä korostui paljon lähiluonnon tuomat mahdollisuudet, joita ei samaan tapaan pystytä taajamakouluissa hyödyntämään. Lapset itse toivat esille, että heistä pieni yhteisö on hieno juttu. Aikuisille pystyy puhumaan matalalla kynnyksellä.

Valtaosa suomalaisista ja liperiläisistä lapsista opiskelee vähintään kohtalaisen isoissa kouluissa. Hyvä asia se ei välttämättä ole. Samaan aikaan kun puhumme pienten koulujen puolesta, pitäisi pohtia isojen koulujen tukemista entistä enemmän, koska haluammehan olla kaikkien lasten puolella.

Siitä haluaisin kuitenkin kylien asukkeja muistuttaa, että älkää turhaan perustelko koulujen jatkoa omien talojenne hintakehityksellä. Sen enempää teitä, tuulivoimaloita, liikuntapaikkoja kuin koulujakaan ei rakenneta tai lakkauteta sen mukaan, miten yksityisten henkilöiden omaisuuden arvo nousee tai laskee.

Kunnan luottamushenkilöt sen sijaan joutuvat yleensä tekemään ikävät päätökset raha edellä. Jatkossa on pidettävä vähintäänkin huoli, ettei rahaa laiteta ”turhiin” investointeihin. Olisiko vielä aika luottaa tulomuuttovirtaan?