Pohjois-Karjala lähti etelään

PÄÄKIRJOITUS Helsingissä järjestetään huomisesta torstaista alkaen kansainväliset Matkamessut, jossa ovat mukana näyttävästi Pohjois-Karjalan kunnat ja monet kymmenet matkailualan yrittäjät. Maakunnan teemana on Minä lähden Pohjois-Karjalaan.

Lause on tuttu erään musiikintekijän laulusta. Joku täällä asuva saattoi aikoinaan loukkaantua laulun sanoista, mutta minä lasken sen ironisen huumorin yhdeksi parhaaksi valtiksi mitä maakunta voi saada.

Liperi ja Rääkkylä ovat mukana Visit Liperi ja Sydänkarjala -teemojen alla. Jälkimmäiseenhän kuuluvat myös Kitee ja Tohmajärvi. Jos maakunta on sinänsä mukana näyttävästi, niin järjestäjien messuesitteessä on aika vähän yksittäisiä yrityksiä. Veikkaan, että syy on se perinteinen. Järjestäjillä oma hintansa esitteessä oleville. Pienet yritykset joutuvat tarkkaan harkitsemaan panos-tuotos -ajatuksen toteutumista.

Leipäpitäjästä messuesitteessä on kaksi yritystä ja kekälekunnasta samoin kaksi. Liperin Kirkkolahti ja Leipäpäivä sekä Rääkkylän Kihaus Folk ovat taas alueita tai tapahtumia sellaisenaan. Koistisen Kantele on messuilla esillä näyttävästi. Äkkiseltään vertaillen voi ajatella, että Rääkkylän esillä olevat kohteet ovat valtakunnallisesti tunnetumpia. Mutta siitähän ei kannata olla millään lailla kateellinen, vaan näin mittavilla messuilla on kyse maakunnallisesta kantavuudesta. Tärkeintä on saada matkailijat ja matkailualan ammattilaiset kiinnostumaan Pohjois-Karjalasta. Siitä kyllä syntyy sitten tarttumapinta tapahtumiin ja yrityksiin. Ja onhan Kotiseutu-uutisetkin mukana messuilla jaettavana lehtenä.

Paikallisesti on edelleen hyvä pohtia mitä Liperillä ja Rääkkylällä on tarjota maakunnan matkailulle. Liperistä puuttuu edelleen se vetonaula ja ykköskohde, joka tunnettaisiin ympäri Suomea tai jopa kauempana. Asiaa ei kannata jäädä murehtimaan, vaan olemassa olevia palveluita pitää edelleen kehittää. Ovat ne sitten majoitusta, luontokohteita, retkeilyreittejä tai ohi kaasuttavien palveluita. Virta syntyy pienistä puroista ja virtaan saavat antaa vauhtia niin yrittäjät, järjestöt, yhteisöt ja kunta itselle sopivin panoksin. Enkä tarkoita tässä pelkästään rahaa, vaan ajatuksia, tahtoa ja erilaisia hankkeita myös.

Rääkkylässä tilanne on hieman toisenlainen, mutta se ei välttämättä tarkoita suuria matkailijavirtoja. Kulttuurin, ruokakulttuurin tai luonnon korostaminen eivät tuone tuhansia kävijöitä,  mutta ne voivat tuoda yksittäisille yrittäjille toimeentuloa ja koko seutukunnan palveluiden tarjoajille voita leivän, tai karjalanpiirakan, päälle.

Jos tätä lehden numeroa voisi nimittää minimatkamessuteemaiseksi, niin lehdessä eivät kyllä näy tulevat presidentinvaalit. Ehdokkaita on suuri liuta, mutta missä ovat puolueiden paikallisosastojen kannatusmainokset. Näyttää pahasti siltä, että yksikään presidenttiehdokas ei tule Liperiin tai Rääkkylään. Harmi!