Huoli lääkäripalveluistaon todellinen

PÄÄKIRJOITUS Rääkkylässä sunnuntaina pidetty avoin Missä mennään, Rääkkylä -keskustelutilaisuus oli hyvä esimerkki siitä, mikä todella huolettaa kuntalaisia tällä hetkellä. Tilaisuudessa oli tarkoitus puhua elinvoimasta, palveluista ja sote-asioista.

Pertti Rannikon ansiokas esitys kylien tilanteen muuttumisesta jäi jokseenkin täysin käsittelemättä, eikä kahden tunnin luennoissa ja keskusteluissakaan käsitelty paljoakaan sosiaalipuolen asioita. Alustuksissa kiinnitettiin huomiota terveyspuoleen, ja se tuntui kiinnostavan myös kansalaisia. Ei ihme, jos tieto lääkäritilanteesta Rääkkylässä pitää paikkaansa – terveyskeskuksessa tai terveysasemalla ei ole nähty lääkäriä pariin viikkoon. Tilanne ei ole välttämättä uusi, mutta tähän aikaan vuodesta lääkäristä olisi mukava nähdä edes takin liepeen vilautus.

Jos vielä pohtii tilaisuuden asetelmaa enemmänkin kuin ilkikurisesti, niin strategiajohtaja Pirskasen ilmestymistä tilaisuuteen ei ollut ainakaan toimituksen saamassa kutsuttu mainittu. Nyt paikalle saatiin paha poliisi ja hyvä poliisi -asetelma, kun eläkkeellä oleva lääkäri ja aluehallituksen puheenjohtaja Mustonen puhui miellyttävästi tarinoiden. Vaikka oli ongelmia, niin oli rahaakin. Pirskanen luetteli sen sijaan madonluvut ja povasi muutoksia. 

Hämäläinen on lääkäri hänkin ja aluehallituksen jäsen. Hän on kuitenkin vain pieni osa sote-koneiston rattaissa. Hämäläisen mielipide tai edes toiminta hyvinvointialueella ei tuo lääkäreitä Rääkkylään. Kärjistäen voisi ajatella, että ainakin julkisessa terveydenhuollossa kuntalainen ei voi enää valita lääkärin näkemistä tai vastaanotolle pääsyä. Jos lääkäriä ei ole kahden tuhannen asukkaan kunnassa, niin ovatko vaihtoehdot sairastaa kotona, pyrkiä Tikkamäen ruuhkaiseen päivystykseen vai hankkiutua yksityiselle puolelle, joka maksaa maltaita ja jossa lääkäreistä ei ole pulaa.

Tilaisuudessa tuli selväksi, että hyvinvointialueen on turvattava lääkäreiden ja myös sairaanhoitajien vastaanotot kunnassa. Vieläpä niin, että kun kunnalla on liikkuvia palveluita varten hyvät tilat, niin niitä on myös käytettävä. Palveluita ei parane tuoda kuntaan mopon tarakalla. Rääkkyläläiset käyttävät ainakin omia mopojaan muihin tarkoituksiin.

Tilaisuudessa kysyttiin muuten yksi perustavaa laatua oleva kysymys. Se oli, että miksi Pohjois-Karjalan hyvinvointialue ei saa tarpeeksi henkilöstöä. Vaje on satojen henkilöiden luokkaa. Kerron hyvän tai huonon esimerkin itsestäni. Olin aikoinaan Paiholan sairaalassa sijaistöissä vuosikausia. Sote-työt olivat silloin arvostettuja ja organisaatio simppelin sujuva. Oli osastonhoitajat ja ylihoitajat, jotka jopa olivat henkilöstön edustajia, eivät vain työnantajan.

En ole tämän hetkisen tilanteen asiantuntija, mutta palautetta tulee. Nykyinen organisaatio on jäykkä ja esimiehet ovat työnantajien edustajia. Pahimmillaan puhutaan jopa vaimentamisen ja pelon ilmapiiristä. Toimittajan työssä asia tulee eteen konkreettisesti. 

Montako juttua olette lukeneet viime vuosina hoitajien arjesta ja työstä? Osastoille ja työpaikoille ei mennä enää ilman lupaa, aiemmin haastattelun pystyi jopa sopimaan suoraan työntekijän kanssa. Esihenkilöt ovat kärkkäästi lukemassa ja tarkistamassa alaistensa mielipiteet. Toki tässä on hieman vaihtelua ja peiliinkin voi katsoa, jos tähän kirjoittajana sopeutuu, eikä potki käytäntöä vastaan. Voi tuntua pieneltä asialta, mutta kyse on yhdestä osasesta alalla, jonka vetovoima on tiessään.