Varo liikenteessä, anna pesimärauha

PÄÄKIRJOITUS Tähän aikaan vuodesta kaiken kokoiset ja näköiset eläimet ovat taas liikenteessä. Enkä tarkoita pelkästään maanteillä tai ilmateitse liikkuvia eläimiä, vaan kaikkia pienen pienistä ötököistä vaikkapa suuriin hirviin. Kaikilla niillä on luonnon kiertokulussa oma tehtävänsä.

Jos ihminen luulee joskus olevansa luomakunnan herra, niin kyllä siinä taitaa tulla jonkinmoinen harhaolettamus. Luonto ottaa aina omansa, mutta meillä kaikilla on suuri vastuu luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.

Tuo luonnon säilyttäminen tuli mieleen pari päivää sitten, kun orava jäi valtatiellä autoni alle. Huomasin oravan kahdeksankympin alueella vasta aivan viime tipassa. Ruskeaturkkinen teki vielä itse väärän liikkeen. Kuullessaan tai nähdessään auton tulevan kurre kääntyi takaisin tulosuuntaansa eli juuri sille kaistalle jota minä ajoin. Ilkeä kopsahdus kertoi luontokappaleen matkan päätepisteestä.

Ja kun oravalla aloitettiin, niin jatketaan oravilla ja kissoilla. Meillä on kotona kissa, joka kokoluokaltaan pienemmästä päästä. Kissan koko ei estä sitä saalistamasta jatkuvasti kaikenlaista eläinkuntaa. Pihapiirissä ja rakennuksissa vipeltää alvariinsa oravia.

Muutama niistä on ottanut tavaksi kulkea ullakolla ja seinää pitkin. Kissa seuraa tietysti rapinaa herkeämättä. Kevään korvalla parhaana päivänä seinää ja hiljalleen sulavaa hankea pitkin hyppeli kuusi ilmiselvää tämän kevään oravapoikasta.

Olemme kieltäneet kissaa jahtaamasta oravia ja pikkulintuja, mutta näyttää siltä, että sana ei ole mennyt aina perille. Kissa on tuonut näytille oravia ja lintuja, jotka ovat ilmiselvästi olleet nuoria yksilöitä. Olen kerran nähnyt kuinka kissalta jäi ottamatta täysikasvuinen orava, koska se tappeli vastaan raivoisasti ja oli lopulta nopeampi. Kissan helpoimpia saaliita näyttävät olevan räkättirastaan poikaset, jotka etsivät pahaa aavistamatta matoja ja hyönteisiä nurmikolta.

Kissa toteuttaa omaa luonnon kiertokulkuaan. Onneksi oravista vain muutama joutuu kissan saaliiksi ja lintujakin riittää pihapiirissä runsaasti. Puissa on rutkasti rutkasti linnunpönttöjä, mutta alkukesän kolea sää näyttää haitanneen pesintää. Lähes kaikissa pöntöissä on asukit, mutta onko linnuilla ollut tarpeeksi hyönteisravintoa. Kaikille luontokappaleille pitää antaa erityisesti tässä vaiheessa pesimärauha. Kissat ja muut saalistavat eläimet eivät sitä anna, mutta meiltä sen pitää onnistua. Linnunpönttöjen ripustaminen ja vaikkapa vesilinnuille tekopesien tekeminen on mitä parasta työtä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.

Tuosta liikenteestä vielä sen verran, että paljon ajavana olen huomannut lähes päivittäin Liperin ja Rääkkylän teillä hirviä ja erityisesti jäniksiä. Jo jänikset ovat niin kookkaita eläimiä, että ne voivat aiheuttaa ajoneuvoille vaurioita. Onneksi jänikset eivät ryntää auton alle aivan päättömästi. Hirvien kanssa on tietysti oltava erityisen tarkkoina.

Vaikka luontokappaleiden varominen ja väistäminen on liikenteessä mahdollista, niin liikennevirrassa sujuvan liikennöinnin ja muiden liikkujien huomioon ottaminen on tärkeintä. Liian raju jarrutus tai äkkinäinen ohjausliike voi aiheuttaa pahojakin onnettomuuksia. Eläimiä on syytä kunnioittaa, mutta omasta ja muiden turvallisesti liikennöinnistä on pidettävä kiinni.