Palkittuja ja palkintoja
PÄÄKIRJOITUS Tähän vuodenaikaan on melko tavallista muistaa henkilöitä ja yhteisöjä erilaisilla palkinnoilla ja kannustimilla. Näin on tehty taas tänäkin vuonna. Tässä Kotsarin numerossa kirjoitetaan peräti neljästä palkinnonsaajasta, joista kolmen tunnustus on henkilökohtainen. Yksi muistaminen on taas yhteisöllinen. Tunnustukset jakaantuvat mukavasti Liperin ja Rääkkylän välille ja toisistaan poikkeaville kohteille.
Lehden lukijoille tutuin taitaa olla paikallislehden jo neljäkymmentä vuotta jakama Antti-patsas. Se annetaan käytännössä useimmiten henkilölle, joka on tehnyt merkittävää työtä paikkakunnalla ja on tehnyt yhteistyötä lukuisten eri tahojen sekä paikallislehden kanssa. Kyse ei ole elämäntyön palkitsemisesta tai viran puolesta muistamisesta, vaan palkinnon on saanut useimmiten se tunnettukin puurtaja, joka on tehnyt vapaaehtoistyötä vuosikymmeniä tai vuosia. Vuoden teko on taas Kotsarin oma tunnustus, joka on mennyt jo useammin myös yhteisöille ja vähemmän aikaa esillä olleille.
Roger Nyqvist on hyvä esimerkki Antin saajasta, joka on tehnyt työtä ja talkootyötä satoja tunteja meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi ja iloksi. Samaa voi sanoa kahdesta edellisestä Antista eli Allu Karttusesta ja Pentti Kuokkasesta. He kaikki ovat omia persooniaan, jotka ovat vaikuttaneet monella tavalla positiivisesti ja innostavasti aivan arkipäivän elämään. Älkää hätäilkö, sillä Vuoden tekokin on jo valittu. Valittu julkistetaan joulukuun puolella.
Jos ette muista, niin niitä edellisiä Antin saajia ovat olleet Minttu Kurki ja Mammu sekä Kirsi Koskelo. Heillä palkinnon taustalla ovat lasten ja nuorten asema sekä kulttuuri. Tästä on hyvä hypätä Riäkkyteatteriin, joka sai juuri Rääkkylä-palkinnon. Koskelot ovat vaikuttaneet ryhmässä jo pitkään. Heidän ammattitaitoaan ja persoonallisesti otettaan on ollut nautinto ja lysti seurata. Pieni pitäjä tarvitsee myös kulttuurin saralla väsymättömiä puurtajia.
Henkilökohtaisella ympäristöpalkinnolla palkittu liperiläinen Päivi Jokinen on taas oman alansa asiantuntija. Hän on esiintynyt lukuisia kertoja Kotsarinkin sivuilla, kun on ollut puhetta maatalouden ja meitä ympäröivän luonnon ympäristöasioista. Maatalousyrittäjien ympäristötietoisuus on avainasemassa monella tapaa tänä päivänä. Se on edellytys hyvään satoon ja koko ympäristön hyvinvointiin. Jokinen tunnetaan vahvasta otteestaan myös vesiensuojelun puolella.
Rääkkylästä kotoisin olevan Tomi Rostin muistaminen avoimen tieteen ja tutkimuksen palkinnolla on hieman vaikeammin sisäistettävissä. Kyse on kuitenkin maakunnan oman yliopiston eli Itä-Suomen yliopiston kasvatista ja kouluttamasta henkilöstä. Itsekin kyseistä opinahjoa käyneenä en voi olla muistuttamatta yliopiston merkityksestä Itä-Suomelle. Joensuun ja Kuopion yhteinen oppilaitos on tuottanut päteviä osaajia monelle alalle.