Ulkoistamisen autuus
Kotiseutu-uutisten puhelinjärjestelmää uusittaessa – ja etenkin tällä viikolla sitä käyttöön saateltaessa on tullut miettineeksi ulkoistamisen ihanuuksia ja etuuksia toisenkin kerran.
Uudessa järjestelmässä ei sinänsä liene moitteen sijaa, kunhan se on saatu käyttöön saakka.
Ennen kuin jokaisen hiukankin isomman yrityksen piti päästä pörssiin tuottamaan osakkeenomistajilleen mahdollisimman suurta voittoa puhelinpalvelu pelasi ihan omalla paikkakunnalla.
Yksi ja sama, vuosien yhteistyön myötä hyvin tutuksi tullut ammattimies, hoiti kaiken puhelinongelmiin liittyvän. Jos yhteydet katkesivat, hän kävi korjaamassa ne. Jos tarvittiin uusia puhelimia tai muita laitteita, hän myi ja asensi ne. Yhteistyön vuosina hän oppi tuntemaan talon laitteet ja tarpeet sekä tarvikkeet.
Yhdellä puhelinsoitolla homma tuli kuntoon ja vielä nopeasti. Kieltämättä tässä alkuviikon aikana on vilpittömästi tullut kaivanneeksi noita aikoja, vaikka tieto silloin liikkuikin vielä linjoja pitkin nykyistä hitaammin.
Nyt kun on siirrytty langattomaan puhelinliikenteeseen ja aiempaa kehittyneempään teknikkaan, kaikki on ulkoistettu.
Yksi myy, ilmeisesti toinen tekee työmääräyksen. Kolmas kokonaan eri yhtiöstä saa tehtäväkseen myydä ja toimittaa perille tiettyyn päivään mennessä tarvittavat tykötarpeet.
Neljäs tulee taas uudesta firmasta, jolle on ulkoistettu asennusten toteutus.
Kun hän tulee paikalle, hänellä ei ole muuta tietoa kuin että täällä pitäisi asentaa uusi systeemi toimintaan – ei edes että millainen. Työmääräys on vain tiettyyn katuosoitteeseen.
Onneksi hänellä oli jonkun toisen osapuolen yhteystiedot. Pala palalta tietopaketti kasautuu, mitä pitäisi tehdä. Vilkkuva palikka siirtyy rivakasti huoneen A seinältä huoneen E seinälle.
Samanaikaisesti lehden tekijät ovat siirtyneet remontin alta pois huoneista A – D huoneeseen F.
Jossain ulkoistettujen palvelujen alkupäässä on joltain jäänyt yksi paperi – jonkun sortin määräin – täyttämättä. Sillä seurauksella, että puhelut eivät maanantaina ja eivätkä tiistaina ennen myöhäistä iltapäivää suostuneet taipumaan uusiin numeroihin.
Vanha järjestelmä jäi vielä rinnalle varmuuden vuoksi. Ja siellä remontin työkoneiden keskellä puhelimet soivat kerran jos toisenkin autioissa huoneissa, kun lehden tekijöillä oli usko ja luulo, että puhelujen kääntö on jo toiminnassa. Välillä joku sentään kuuli soiton parin huoneen päästä ja juoksi vastaamaan.
Kääntöä ei tullut, mutta tuli sentään tiistain sinisinä hetkinä lukuisten kyselyjen ja saatujen lupausten jälkeen tiedote, että Kotiseutu-uutisten puhelinnumerot ovat muuttuneet ja tieto uudesta numerosta.
Nyt meidät jokaisen tavoittaa omasta uudesta 010 6666 -alkuisesta puhelinnumerosta, jonka saa selville joko ottamalla talteen tämän lehden etusivulta ilmoituksen uusista numeroista, jokaisen ilmestyvän Kotiseutu-uutisten numeron sivun 2 alalaidassa olevasta yhteystietojen lokerosta tai soittamalla entisiin toimituksen numeroihin, joissa kerrotaan muuttunut numero.
Keskusvaihdetta, josta puhelut ennen voitiin kääntää jokaiselle paikalla olevalle, ei toimituksessa enää ole. Kannattaa siis soittaa tilaus- ja ilmoitusasioissa suoraan Mirkka Purhoselle ja juttu- sekä muissa toimituksellisissa asioissa toimittajien numeroihin.
Sähköpostiosoitteet ovat entiset ja lehden faksikin toimii taas runsaan vuorokauden katkon jälkeen samassa numerossa kuin ennenkin.
Tämä selitykseksi ja vilpittömäksi anteeksipyynnöksi alkuviikolla tyhjille seinille turhaan soittaneille, jotka eivät huomanneet maanantain lehdestä pyyntöä soittaa varmuuden vuoksi lehden kännykkänumeroihin.
Ollaan taas tiiviisti linjoilla!
Alkuviikon käytännön opetus oli, ettei paljon puhuttu ja mainostettu ulkoistaminen ainakaan välttämättä tehosta toimintaa.
Kun jokainen osatekijä tietää asiasta vain oman siivunsa, palvelun tilaaja maallikkona vain sen, mitä hän haluaa, mutta ei sitä, kuka tavaran toimittaa, menee palikoita kootessa paljon aikaa ja hermoja jokaiselta asianosaiselta hukkaan.
Tietoa kirjoittajasta
