Kaikenikäiset nuorten asialle

Kouluverkon kohtalo ei ole ainoa asia, johon katseet Liperin lähitulevaisuutta ratkottaessa kohdistuvat. Tämän päivän ratkaisuissa on nuorten asiat otettava nykyistä paremmin huomioon joka tasolla. Arkipäivät ollaan kouluissa, mutta kaksi kolmasosaa päivästä käytetään muuhun; kotiaskareisiin, läksyihin, vapaa-ajan harrasteisiin, nukkumiseenkin.

Nykyisestä tilanteesta, enempää kuin tulevastakaan, ei voida vastuuta vierittää tietenkään yksin kuntapäättäjille, joilta toivotaan lisäresursseja ja vaihtoehtoja. Opettajat osaltaan tekevät kouluissa parhaansa, mutta ongelmien määrä ja uudentyyppinen suhtautuminen asioihin huolestuttaa.

Huoli esimerkiksi opettajien työturvallisuudesta on lisääntynyt. Se tuskin parantaa opetuksen tasoa ja jossain vaiheessa voidaan olla tilanteessa, jossa ongelmaluokille saadaan vain kehnoja kouluttajia, jos niitäkään. Vähintään yhtä lailla asioista ja tilanteen kehittymisestä ovat vastuussa sekä nuoret itse että heidän vanhempansa.
Sellainen keskusteluissa esiin heitetty visio, jossa lasten vanhemmatkin ovat huollon ja hoivaamisen tarpeessa, on lähinnä pelottava. Nyt puhutaan ehkä muutamasta esimerkkitapauksesta, mutta onko kehitys menossa laajemminkin pieleen. Ei kasvatusta voida sysätä yhteiskunnalle. Siltä voidaan vaatia riittäviä puitteita ja vaihtoehtoja, muttei kasvatusvastuuta.

Yksi vaihtoehto on nostaa kaikilla tasoilla nykyistä enemmän esiin hyviä esimerkkejä, joita niitäkin varmasti löytyy. Monessa koulussa arvostetaan vielä nykyistä enemmän perinteitä ja hyviä tapoja, eikä opettajien ja oppilaiden ajattelun ja toiminnan välillä ole ristiriitaa.

Nuorten syyllistäminen ei ole oikea vaihtoehto, vaikka rikkeisiin ja ylilyönteihin on napakasti puututtavakin. Nuorten ääntä ja toiveita tulee kuunnella nykyistä herkemmällä korvalla. Tiukassakin taloudellisessa tilanteessa nuorten toivelistan pitää olla siellä toteutettavien hankkeiden kärkipäässä. Kyse on olemassa olevien ongelmien vähentämisestä tai poistamisesta ja ennen kaikkea investoinneista tulevaisuuteen.

Esimerkiksi Liperissä nuorten parissa työskentelevät näkevät hyvin ongelmien sisälle, mutta kokevat tosiaan resurssit hyvin puutteellisiksi. Pitäisikö päättäjät jalkauttaa nuorisotilavahdeiksi ja muutenkin enemmän nuorten parissa liikkujiksi.

Nuorten eteen kannattaisi kehitellä oma hankkeensa tai projektinsa, ja laittaa asioita uuteen uskoon. Paljon, paljon kevyempiin hankkeisiin löytyy yhteiskunnalta kyllä rahaa. Ensi vaiheessa kaivataan selkeitä esityksiä ja toimintamalleja. Pelkällä puhumisella asiat eivät etene.

Taantuma synnyttää investointitarpeen, mutta kaiken mitä kustannetaan, ei tarvitse kohdistua materiaan. Nuorten itsensäkin pitää nyt vain tuoda rohkeasti esiin toivomuksensa ja näkemyksensä sekä luoda omia toimintamallejaan. Nuorisovaltuusto esimerkiksi on hyvä foorumi jatkokehittelyyn ja esitysten viimeistelyyn.

P.S.
Muutamat kunnat ovat keksineet näppärän tuntuisia keinoja nuorten kiinnostuksen säilyttämiseksi omaa lukiota kohtaan. Hyvin varteenotettava konsti oli, että jokainen lukion aloittava sai käyttöönsä oman kannettavan tietokoneen. Se tietää helpotusta ja hyötyä opiskeluun, vaihtelua vapaa-aikaan ja kaiken kukkuraksi läppärin sai omaksi opintojen onnellisen päättymisen jälkeen.
Olisiko tämäntyypinen investointi voinut säilyttää nuorten kiinnostuksen Liperin lukioonkin? Vaikka tietokoneilla on hintansa, on investointi kolmelle vuodelle hyvinkin kohtuullinen, jos sillä saadaan käytännön tuloksia aikaan.
Valitettavasti vain ideoinnin aika on mennyt ohi, ja vapaasti kopioitavat vinkitkin ovat jälkijättöisiä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *