Perehtymistä ja perehdyttämistä
Valtuustot kunnissa ottavat ensiaskeleitaan. Monessa tapauksessa ensimmäistä kertaa eteen tulevien asioiden käsittely on sinällään iso haaste ja kuntatalouden realiteettien omaksuminen ymmärrettävästikin vaativa urakka.
Nyt sekä Liperissä että Rääkkylässä lähtöviivalla on vastassa isoja asioita, mm. vanhojen alijäämien kattaminen ajassa, joka ei juuri kasvulukuja tulopuolelle lupaa.
Kun valtuutetut aloittavat työnsä ja iso osa luottamushenkilöistä on vaihtunut, nousee virkamieskunnan rooli ja osaaminen valmistelussa omaan arvoonsa. Palkatuilta työntekijöiltä edellytetään sellaista esityötä, ja sellaisia visioita, joiden pohjalta luottamushenkilöiden on mahdollista tehdä tämän päivän ja tulevaisuuden vaatimat isotkin ratkaisut. Tavallaan valmiiksi pureksittuja vaihtoehtoja pitää olla tarjolla siten, että niiden kustannuksia ja kokonaisvaikutuksia pystytään helposti vertailemaan.
Valtuutetuilta itseltään vaaditaan läsnäolon ja kuuntelemisen lisäksi täysipainoista paneutumista ja oman ajan uhraamista. Kuntapäättäjän housuihin hyppääminen ei tapahdu muutaman tunnin pikakurssilla eikä työpäivän päälle yhden illan istunnossa. Päätöksenteko luontuu parhaiten, kun hankitun tietämyksen lisäksi on käytettävissä sopivasti pohdittavaa ja avointa keskustelua. On tärkeää osata ennakoida tuleva, mutta tarpeen myös omata valmius arvioida jälkikäteen omissa päätöksissä onnistumista.
Liperissä tärkeimmät alueet ovat sosiaali- ja terveystoimi sekä opetustoimi. Sosiaalipuolella yhteistyö Outokummun kanssa tuo omat mausteensa ja arvaamattomuutensa. Siellä käytännön muutosten ennakoiminen on tavallista suuremman työn takana ja muutosten vaikutus on nähtävissä vasta viiveellä. Erilaisia etenemismalleja pitäisi kuitenkin pystyä vertailemaan käytännön kirjaimin ja numeroin – tässä ajassa. Vajavaisesti pohjustettuja ja ilman riittävää tietoutta tehtyjä päätöksiä voi seurata isokin lisälasku.
Sivistystoimessa eletään edelleen kouluverkon pauloissa. Päätöksiä varten tarvitaan riittävästi yksityiskohtaisia tietoa eri ratkaisumalleista ja niiden käytännön vaikutuksista. Eri puolilta pitäjää tulevat valtuutetut ovat sitten parempia puntaroimaan pienten koulujen jatkon. Heidän roolinsa on punnita talous- ja tunneasioiden painoarvot, ja tehdä niistä kokonaisratkaisut.
Tähän saakka ei kyläkoulujen lakkautussäästöistä ole esitetty kovin vakuuttavia perusteluja. Ei varsinkaan, kun tyhjilleen jäävien koulutilojen jatkokäytöstä ei ole varmuutta. Elävä esimerkki tästä on Lautasuon koulu, jonka tulevaisuus on edelleen avoin. Kirkonkylällä voi ns. pienten koulusta tulla samanlainen ongelma.
Tässä yhteydessä on syytä kysyä myös lukion lopettamissäästöistä. Kuinka paljon tällä poikkeuksellisella ratkaisulla lopulta säästettiin? Ainakaan opettajien palkkamenojen ennakoidut säästöt eivät liene toteutuneet kaavaillulla tavalla. Täsmälliset luvut antaisivat oikean pohjan jälkitarkastelulle. Se on tarpeen uusia ratkaisuja mietittäessä, sillä virheistäänhän ihminen oppii…
Liperin uudella valtuustolla näyttäisi olevan hyvä ote asioihin. Samoin Rääkkylässä käytiin ensimmäisen kokouksen yhteydessä uusia linjoja aukovaa keskustelua. Avainsana on nyt perinpohjainen perehtyminen asioihin ja oikeiden ratkaisujen etsintä. Virkamiesten vastuu ratkaisumallien hakemisessa korostuu voimakkaasti.
Rääkkylä on tavallaan pakon edessä: sen on selviydyttävä tässä vaiheessa omin eväin. Päätöksentekijät ovat selkä seinää vasten, sillä valtiovaltakaan ei tule automaattisesti apuun.
Liperissä on puhuttu useamman vuoden ajan kattamattomasta alijäämästä ja sen miljoonaluokasta, mutta selkeä ohjelma miinusmerkin poistamiseksi puuttuu. Loppujen lopuksi kaksi miljoonaa euroa kuntataloudessa ei ole ylivoimaisen suuri luku, ei mahdoton missään nimessä.
Viimeistään tuoreimmat ennusteet määrittävät sekä palkatun henkilökunnan että luottamushenkilöiden keskeisen toimenkuvan.
Kuntatalouden tasapainottamiselle ei ole vaihtoehtoja.
P.S.
Kunnissa voisi olla aivan hyvin käytössä isojen asioiden pisteytysjärjestelmä, jolla tehtyjä päätöksiä arvioitaisiin tuloksen ja toimivuuden mittareilla vuosittain. Sellainen arviointi olisi tervetullut sekä päättäjille itselleen että erityisesti järjestelmän kustantajille, kuntalaisille. Vasstuuntunne sen myötä ainakin vahvistuisi.
Tietoa kirjoittajasta
