Yli sadan vuoden historia
Liperin Osuusmeijeri elää näillä näkymin viimeisiä aikojaan. Osuuskunnan ikä lähentelee 110 vuotta, eivätkä ihmisetkään elä kuin erikoistapauksissa tuohon ikään. Meijerillä osuuskuntana on edessä aika sulautua suurempaan. Kunnioitettavan pitkä itsenäisyystaistelu on päättymässä ensi vuoden alusta lukien.
Meijerin nykyiset toiminnot – maidonvälitys – sekä rakennuskanta säilyvät Liperissä. Samoin mylly ja myymälä jatkavat entisin eväin, mylly parhaimmassa tapauksessa voimistuenkin. Hallintoa tehostetaan ja se tietää henkilöstön supistumista runsaaseen kymmeneen työntekijään. Vanhoina hyvinä aikoina meijeri työllisti reippaasti yli sata henkilöä ja oli keskeinen työn tarjoajana erityisesti kirkonkylän vaikutusalueella.
Viiden meijeriosuuskunnan yhdistymiskaavailu, jossa Liperi on mukana maitomääriltään pienimpänä, ei ole sinänsä kaikkialle iskeneen taantuman seurausta. Se on enemmänkin vastaus tuleviin haasteisiin. Kaikkien viiden osuuskunnan talous on tiettävästi hyvässä kunnossa, Liperin jopa erittäin hyvässä. Talousasiat on Liperissä osattu hoitaa, ja rahaa on vuosien ja vuosikymmenten myötä kertynyt myös taseeseen.
Yhdistymisellä haetaan tehokkuutta ja mahdollisuutta vastata myös maan rajojen ulkopuolelta lähestyvään kilpailuun. Eväät kilpailukykyisen maidonhinnan maksamiseen ovat isommalla yksiköllä todennäköisesti jatkossa paremmat.
Sen verran syvässä Liperin Osuusmeijerin juuret tässä maaperässä ovat, että kevään myötä osuuskuntakokouksessa tehtävä lopullinen päätös tuskin syntyy keskusteluitta, eikä välttämättä yksimielisestikään. Ennen tuota kokousta esitys kulkee kentällä, ja tuottajaväki saa näinä päivinä tietoa mm. siitä, mikä on kertyneen omaisuuden kohtalo jatkossa. Omaisuushan siirtyy kokonaisuudessaan perustettavan uuden osuuskunnan piikkiin, ja sen omaisuus taas jyvitetään osuuksiksi tuottajille sovittavan kaavan mukaisesti.
Osuusmeijeri on ollut Liperin ja varsinkin kirkonkylän näkövinkkelistä merkittävä ja suurikin yksikkö ja työnantaja. Vuosikymmenten myötä on törmätty isompiin mittakaavoihin eivätkä suhdanteet ole suosineet Liperin Osuusmeijerin kokoisia laitoksia. Pitkän aikaa on täältä käyty tietynlaista itsenäisyys- ja viivytystaistelua. Se on tarkoittanut lähinnä luopumista askel askeleelta.
Tässä vaiheessa – ja näin jälkikäteen tarkastellen – voi pohtia, olisiko oman jalostuksen säilyttäminen ja investointivaran käyttäminen esimerkiksi juustontuotannon kehittämiseen tuonut erilaisen lopputuloksen. Yhtenä jarruna näille aikanaan viritellyille suunnitelmille on kuitenkin ollut riittävän kysynnän löytäminen kooltaan pienen yksikön tuotteille. Punakuorisen Edamin tai vastaavien tuotteiden valtakunnalliseen markkinointiin tuskin olisi kuitenkaan löytynyt riittävästi voimavaroja.
Liperistä on hiipunut historiaan isoista tukijaloista ensin Osuuskauppa, nyt Osuusmeijeri. Osuuspankki sentään vastasi kohtalaisen tuoreeseen kosintaan kieltävästi ja jatkaa itsenäisenä pankkina. Osuuskauppa jatkaa maakunnallisena ja työpaikatkin ovat säilyneet.
Fuusion jälkeen uuden osuuskunnan lipun alla katseet kohdistuvat meijerin tontilla myllyn kehittämiseen. Jauhotuotteissa ja rehuissa saattaa olla Liperiin keskitettynä sellainen voimavara, joka toimii ja säilyttää työpaikat alueella. Markkinat kasvavat laajan osuuskunnan alueella tavallaan automaattisesti.
Fuusioissa ja yhteenliittymissä päätäntävalta siirtyy lähes poikkeuksetta pois paikalliselta tasolta ja, samalla henkilökohtaisten kontaktien merkitys tuntuvasti vähenee. Asioita tarkastellaan sen jälkeen puhtaasti numeroiden valossa.
Tietoa kirjoittajasta
