Jäähallin sijoituspaikka arvontaan
Liperissä on eletty viimeinenkin vuosikymmen jäähallitonta aikaa. Sen verran alkaa olla kulunut siitä ratkaisusta, jolloin jäähalli päätettiin jättää rakentamatta, kun sijoituspaikasta ei päästy yksimielisyyteen. Ja sen verran sitkeitä ovat Liperin kiekkoilijat olleet, ettei laji ole vaatimattomissakaan olosuhteissa luiskahtanut kokonaan maan rakoon.
Konkreettisinta on ollut lajin miesten sarjapelien loppuminen Liperissä. Voimia on käytetty juoniorien kasvattamiseen – muille seuroille, kun omaa vaihtoehtoa jatkosta ei ole. Monen juniorin harrastusinto lienee laimentunut järkevien jatkovaihtoehtojen puuttumiseen. Jääaikaa on ostettu naapurikuntien ja -kaupunkien halleista, ja saatu monessa tapauksessa ne tunnit, jotka eivät enää muille kelpaa.
Nyt harjoitusjäähallin rakentaminen on nostettu uudelleen esille, ja ajoitus osuu – tarkoittamatta – aikaan, jolloin investointikohteilla on suuri merkitys työllisyyden ja tulevisuudenuskon ylläpitäjänä. Kun kohteeseen on saatavissa myös yhteiskunnan tukea, ei hanketta kannata heittää pesuveden mukana kaivoon.
Kyse ei ole tälle vuodelle ajoittuvasta rakentamisesta, tuskin vielä seuraavallekaan. Byrokratia vaatii aikansa, ja onhan hallin sijoituspaikkakin edelleen ratkaisematta. Valtuusto otti asiaan periaatteessa myönteisen kannan viime vuoden lopulla – varsinaisen ”kuuman perunan” kiertäen. Kun sijoituspaikka jätettiin äänestäen auki, saatiin lisäaikaa jatkoneuvotteluille.
Jääurheilun harrastajat kiittivät, kun hallihaaveet nytkähtivät ainakin pienen askeleen eteenpäin. Mistä vain jatkossa löytyisivät ne viisaat miehet ja naiset, jotka osaisivat tehdä loputkin tarvittavat ratkaisut.
Sekä Ylämyllyn-Jyrin että kirkonkylän sijoitukselle on pätevät perustelut. Jyri on kasvava alue, ja sieltä olettaisi löytyvän hallille käyttäjiä ja tukijoita. Käyttöaikaa olisi helpompi myydä erityisesti joensuulaisille jääurheilun harrastajille ja seuroille, kun välimatka on lyhyt. Myös alueella sijaitsevalta teollisuudelta voisi odottaa paremmin taustatukea ja hallin käyttöä henkilökunnan harrastuspaikkana. Kesäaikaan siellä voisi olla näyttelyjä ja erilaisia tapahtumia, joissa Joensuun läheisyys olisi keskeinen voimavara.
Liperin perinteisiin kuuluu kolmijako myös joukkueurheilussa. Viinijärvellä pelataan pesäpalloa, Ylämyllyllä jalkapalloa ja kirkonkylällä jääkiekkoa. Tältä pohjalta ymmärtää jääurheiluväen sitkeän halun lajijaon pitämisestä ennallaan. Harrastajista suurin osa on kirkonkylältä tai haja-asutusalueelta. Jäähallin rakentamisella koulukeskuksen kupeeseen jo vuosia sitten olisi ollut merkittävä lisäarvo nuorten kiinnostukselle ja jopa lukion säilymiselle paikkakunnalla.
Kirkonkylän puolesta puhuu myös se, että näissä sijoituspaikkakysymyksissä ovat parhaita asiantuntijoita palvelun käyttäjät, paremmin kuin niistä päättäjät.
Käyttäjien mielipiteen sivuuttaminen johtaa yleensä kielteisiin sivuvaikutuksiin. Hallin kustannukset tuskin poikkeavat suuresti toisistaan sijoituspaikan perusteella.
Kun aikanaan rohkenin tällä palstalla ottaa sellaisen kannan, että Ylämylly olisi sijoituspaikkana parempi kuin kokonaan hallitta jääminen, muutamat kirkonkylän kiekkomiehet lopettivat tervehtimisenkin. Päivän sanominen on pikkuhiljaa palautunut lähes normaalille tasolle, mutta tapa reagoida kertoo yllättävänkin syvältä kumpuavista asenteista.
Jotta suuremmat vahingot vältettäisiin, esitänkin harjoitusjäähallin paikan ratkaisemista reilulla, valvotulla arvonnalla. Tärkeintä olisi tuupata asia eteenpäin. Kun molemmilla on aivan oikeasti pätevät perustelunsa, arpa ratkaisisi ja sen jälkeen jätettäisiin pulinat pois.